"Minun mielipiteeni on," selitti herra von Lacher parooni Zollernille, "että mustasukkaisuus on typerin inhimillisistä intohimoista. Minun rouvallani esimerkiksi on ollut monta monituista kiusausta, mutta kymmenestä ihailijasta hän hylkää —"
"Kymmenen!" täydensi Zollern.
"Te osuitte varsin oikeaan."
"Jollei minulla olisi huomisia tanssiaisia lohdutuksenani, armollinen rouva," sanoi Ebenstein moittivalla äänellä Danielalle, "niin voisi teidän naapurinne saattaa minut epätoivoon; hänhän vetää koko teidän huomionne puoleensa!"
"Me juttelimme Parisista," vastasi Daniela. "Meillä on siellä paljon yhteisiä tuttavia ja lempipaikkoja — tuhannet mielenkiintoiset muistot nousevat mieleen."
"Nuo muistotko saavat poskenne tuolla tavalla punoittamaan ja silmänne loistamaan?"
"Siihen on kai shampanja syynä, jota te liian ahkeraan olette minulle kaatanut!"
"Eihän se sentään lie noussut teille päähän, armollinen rouva?"
"Ei; mutta minulla on omituinen utumainen tunne siitä, että maailma on varsin ihana."
"Ja elämä elämisen arvoinen?"