"Puolen tunnin kuluttua minäkin tulen, — mutta säästäkää minulle toki pari tanssijaa, Giulietta!"
Molempien naisten poistuttua koputettiin uudestaan ovelle.
"Armolliselle rouvalle!"
Kamarineitsyt toi sisään suuren kultapaperiin käärityn kukkaiskimpun.
Daniela repi paperin pois. Komeitten etelämaisten kukkien keskellä oli kortti:
"Le comte Raoul de Trélazure."
Kun Daniela puolta tuntia myöhemmin astui tanssisaliin, oli hänellä kädessä Raoulin kukat, hän oli saapunut vähäpätöisen naisen seurassa ja hänen astuessaan sisään oli heti puolen tusinaa herroja piirittänyt hänet. Tanssittiin parasta aikaa franseesia. Kaikki pyysivät häntä toiseen.
"Olen jo pyydetty", vastasi hän odottaen yhtä ainoaa, jolle hän tahtoi säästää tämän tanssin. "Eikö hän ehkä saapuisikaan?" iski tuskantunne äkkiä hänen mieleensä. — "Se on mahdotonta!"
Niin, mahdotonta se olisikin ollut; tuossa hän jo olikin. Kreivi Trélazure oli tullut sisään heti Danielan jäljessä ja seisoi nyt kunnioittavasti tervehtien hänen edessään.
"Tuhannet kiitokset", sanoi hän, "että otitte nämä kukat —"