Ihana kesäkuun iltapuoli. Aamulla oli satanut ja kostea ilma oli täynnä ruusujen tuoksua. Aurinko oli jo laskeutumaisillaan vuorten taakse ja sen viimeiset säteet valoivat smaragdivälkettään yli puiden ja ruohokenttien, joiden keskessä huvila välkkyvine ikkunaruutuineen prameili.

Sisäänkäytävän edessä ovat avoimet vaunut. Hevoset, joiden valjaissa ohiliitävät auringonsäteet heijastuvat, kääntävät ja vääntävät päitään, mikä antaa ikäänkuin eloa odottaville vaunuille.

Ruohokentän ympärillä juoksentelee palloa heittäen kaksi pientä tyttöä liehuvissa valkeissa puvuissaan ja kirjavissa nauharuusuissaan. Jonkunmoiseen lehtimajaan rakennuksen viereen on katettu pöytä maalaisjuhlaksi: vaaleanpunainen pöytäliina, sillä kahvikupit, leivoksia korissa ja vati kukkuroillaan hyötymansikoita. Sievä palvelustyttö tuo tarjottimella kahvi- ja maitokannun sekä mansikoitten lisäksi sokeria ja kermaa.

Huvilan seinää vasten on pystytetty penkki, jota kukkivat köynnökset ympäröivät; siinä istuu kaksi naista; toinen, vanhemmanpuoleinen rouva, tekee käsityötä, toinen, nuori tyttö, istuu kumartuneena kirjan yli.

Kaksi puutarhapoikaa kulkee ruiskukannuineen edestakaisin ja kastelee monivärisiä kukkapenkkejä, joiden kukkaset taivuttavat päitään vesisuihkun alla nostaakseen ne jälleen kahta tuoksuavampina ylös; riikinkukko, joka on levittänyt kultaisenvihreäsilmäisen pyrstönsä, seisoo vesialtaan reunalla ja peilailee kruunattua päätään. Hiekoitetuilla teillä, jotka näyttävät valkean ja punaisen kirjavilta matoilta, on karisseita akasian kukkia. Alakerroksen parvekkeen avonaisesta ovesta voi nähdä saliin, jonka peräikkunoiden läpi siintävät toiselta puolen vihreät puut, ja molemmin puolin sisään tulviva valo leikittelee sateenkaaren kaikissa väreissä kattokruunun kristalleissa ja hivelee avonaisen flyygelin koskettimia.

Pähkinäpuulehdostaan, missä Franz Stern ja hänen poikansa istuvat, saattoivat he nähdä koko tämän kuvan.

"Isä", sanoi Alfred, "nyt hän tulee."

"Hän" — oli ensimäisen kerroksen asukas, odottavien vaunujen omistajatar — rouva Daniela Dormes, erään tanskalaisen kenraalikonsulin kaunis, rikas leski, Badenin mieltäkiinnittävin kylpyvieras. Hän astui toisen naisen seuraamana pengerovesta ulos ja molemmat laskeutuivat portaita alas.

Toinen leikittelevistä pikku tyttösistä juoksi rouva Dormesia vastaan.

"Äiti", huusi hän, "pääsenkö mukaan ajelemaan?"