Hänen katseensa siirtyi Hannaan, joka pani kokoon pitsejä jonkun askeleen päässä. Hän kuunteli mielenkiinnolla keskustelua, hänhän oli itse ollut samoissa puheissa, paikkaahakevana, ja mitä itse on joskus kokenut, se herättää aina mielenkiintoa.
Mrs. Edgecombe otti uuninreunalta kirjan ja ojensi sen vastapäätä istuvalle neidille.
»Tahdotteko lukea minulle kappaleen tästä kirjasta?»
Nainen katsahti kirjan nimeä.
»Little Dorrit?» luki hän ääneen.
»Niin», vastasi Mrs. Edgecombe. »Dickens on mielikirjailijani.»
Neiti alkoi nyt lukea, kompastellen, katkonaisesti ja mitä kurjimmasti ääntäen.
Mrs. Edgecombe keskeytti hänet ennen pitkää.
»Kiitän. Teidän ääntämisenne on virheellistä. Saksattaren on tosin vaikeata hallita englanninkielen ääntämistä…»
»Minulle on sanottu, että äännän erinomaisesti… en ole tällä hetkellä oikein kunnossa ja sitäpaitsi pelkäsin… olen pahoillani, ellen kelpaa…»