Mrs. Edgecombe meni ulommaiseen huoneeseen. Molemmat naiset olivat vielä samassa asennossa. Ompelukone rämisi, ja matkakirstusta ilmestyi vanhoja vaatteita ja talouskaluja.
»Ei mitään, ei mitään!» huokasi hän. »En löydä edes vanhaa almanakkaa.»
»Suokaa anteeksi», sanoi Mrs. Edgecombe. »Voinko saada puhua kanssanne hetkisen? Tai onko teillä hyvin kiire tuon kirstun purkamisen kanssa? Matkustatteko pois?»
»Oh, en, minä vain etsin jotain vanhaa kirjaa; poika parkani haluaisi niin lukea jotain. Olkaa hyvä ja istukaa.»
Mrs. Edgecombe istuutui. »Teidän poikanne on sairas?» kysyi hän osaaottavasti. »Teidän vuokralaisenne kertoi sen minulle.»
»On, hän on rampa, poika parka.»
»Eikö kylpymatka auttaisi?»
Luutnantinrouva pudisti päätään.
»En tiedä… eikä meillä olisi siihen varaakaan. — Te tahdotte varmaankin puhua kanssani vuokralaisestani? Hän on herttainen ja hyvä tyttö.»
»Tahdoin ainoastaan ilmoittaa teille, että hän tulee jättämään huoneensa, minä otan hänet luokseni.»