»Hänen osoitteensa on Hauptplatz N:o 12. Mutta tiedättehän, Mrs.
Edgecombe…»
»Sano minua 'tädiksi'!»
»Mutta tiedättehän, rakas täti, miten ankarasti ja kylmästi kummitätini on minua kohdellut. Älkää sanoko hänelle, että olen täällä… pelkäisin tavata häntä.»
»Ole huoleti! Koetan suojella sinua turhista nöyryytyksistä. Koska miehesi ei ole täällä, on aivan turhaa, että kukaan saa tietää sinun täällä-olostasi. Jos kummitätisi olisikin muuttanut mielensä, katson kuitenkin, että sinun tulee pyytää anteeksi ainoastaan yhdeltä henkilöltä ja joka tapauksessa häneltä ensin. Hyvästi nyt, Hanna — vaunut odottavat. Odota minua aivan levollisena… enhän voi tuoda mukanani muuta kuin enintään jonkun osoitteen, ja luultavinta on, että lähdemme täältä jo tänään.»
XXVII.
»Täällä on eräs vieras nainen, joka haluaa puhua kenraalittaren kanssa», ilmoitti rouva Orfalvyn kamarineitsyt.
»Luultavasti jokin kerjäläinen. Olenhan niin usein kieltänyt sinua laskemasta sisään outoja ihmisiä.»
»Nainen on hyvin hienosti puettu, joten en usko hänen tulevan kerjäämään.»
»Käske hänet sitten Jumalan nimessä sisään. Anna minulle ensin punanauhainen myssyni… Näetkö miten pöytä taas on pölyinen — pyyhi se… ja vie pois maljakot ja lasit… kas niin, käske nyt vieras sisään.»
Palvelustyttö toimitti määräykset toisen toisensa jälkeen ja avasi lopulta oven eteisessä odottavalle Mrs. Edgecombelle.