»Ruoka kai.»
»Olet oikeassa. Ruoka on talouden tärkeimpiä puolia.»
»Niin, mutta te ette ole suuri herkkusuu.»
»Minäkö? Siinä erehdyt. En tosin ole kova herkuttelija — mutta pidän hyvästä ruuasta. Ei tarvitse välttämättä olla aina parsaa, tryffeliä, kravunpyrstöjä, madeirakastiketta tai muita suurenmoisia laitoksia, mutta pöydässämme tarjotut hyvät ruuat maistuvat erinomaiselta. Siis — kyökki — kuukausittain… sitä on vaikea arvioida, kun emme tunne täkäläisiä hintoja.»
»Mutta suunnilleen?»
Molemmat naiset arvioivat sinne ja tänne. Laskelman teko veti monta tuntia. Siihen otettiin ravinto, valaistus, lämpö, hevosten hoito, vaatteet, kotilääkäri y.m.
»Vielä puuttuu», sanoi Hanna, »osasto: 'Odottamattomia menoja'.»
»Sepä on juuri meidän rikkaus-osastomme. Laske yhteen saadut summat, niin jäännös, vähennettyäsi siten saadun summan tuloistani, on 'Odottamattomia menoja varten.»
Hanna laski.
»Neljäkymmentäviisituhatta markkaa», sanoi hän.