Siinä äiti oli oikeassa: useimmat odotushuoneet, ei vain mainittu, tekevät mielen tuskaiseksi.
Vähän sen jälkeen tulivat neiti Milli ja tohtori Süssherz toisesta huoneesta. Viimemainittu tervehti läsnäolevia.
»Te tulitte kuitenkin, neiti Wirth», sanoi hän levottomalle tytölle, »sepä oli oikein. Minä tarvitsen juuri erään nuoren, dramaattisen tähden maaseudulle. Mutta tietenkin… minun täytyy ensin kuulla teidän laulavan. Entä mitä te haluatte, armollinen neiti?» kysyi hän Hannaan kääntyen.
»Tahtoisin puhua kanssanne… neuvotella… jostain paikasta.»
»Hyvä, hyvä. Siitä voimme sittemmin jutella rauhassa. Ensin täytyy päättää tästä neidistä. Mehlmann, olkaa hyvä ja säestäkää.»
Nuori mies meni pianon luo. Neiti Wirth kalpeni ja meni lähemmäksi asettaakseen nuotit paikoilleen.
»Rohkeutta!» kuiskasi äiti hänelle.
»Mitä tahdotte laulaa ensin?» kysyi säestäjä selaillen nuotteja.
»Mitä nuotteja teillä on mukana, neiti?» keskeytti asiamies.
»Suuri aaria Taika-ampujasta ja Alicen aaria: 'mene, mene' ynnä kreivittären kavatiina Figaron häistä.»