Tällaiset ajatukset ja mietteet pyörivät Hannan mielessä hänen kävellessään »kansainväliseen koulutoimistoon».
Pian hän saavuttikin matkan päämäärän. Kysymyksenalainen toimisto oli kellarikerroksessa. Astuttiin sisään soittamatta; ovi, johon oli kiinnitetty omistajattaren osoite, ei ollut suljettu.
Hanna avasi tämän oven ja tuli pieneen huoneistoon, jossa, vaikka olikin päivällisen aika, paloi kaasuvalo. Huonekaluja oli asiaankuuluva kirjoituspöytä, välttämätön piano sekä useita pehmeitä tuoleja. Sisempään huoneeseen vievän oven edessä oli verhot; lattiata peitti matto. Tuoleilla istui useita naisia, mutta kirjoituspöydän ääressä oleva nojatuoli oli tyhjä.
»Saanko puhutella rouva Bergiä?» kysyi Hanna.
»Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen; rouva Berg tulee kohta», vastasi eräs läsnäolevista.
Hanna istuutui erääseen nurkkaan odottamaan. Hänellä ei ollut vielä kokemusta paikkaa hakevan tiellä olevista odotuksen tunneista.
Ovi avautui ja maalaisen näköinen, hatuton naishenkilö astui sisään.
Hän katseli ympärilleen.
»Onko tämä paikanvälitystoimisto?» kysyi hän.
»On, mitä haluatte?»
»Haen paikkaa.»