»Minkälaista?»
»Keittäjän tai taloudenhoitajattaren…»
»Silloin olette erehtynyt», kuului pidätettyä vihaa ilmaiseva vastaus.
»Täällä on paikkoja ainoastaan opettajattarille.»
»Luulin täällä olevan tarjolla paikkoja kaikenlaisille palvelijoille.
Hyvästi!»
Sen sanottuaan hän poistui.
Ovi avautui jälleen. Nuorehko, hyvinvoivan ja ystävällisen näköinen rouva astui sisään. Hän oli rouva Berg.
»Suokaa anteeksi, arvoisat naiset! Oletteko kauan saaneet odottaa?»
Hänellä oli omituinen, hiukan käheä, mutta ei silti epämiellyttävä ääni. Hattunsa hän ripusti naulakkoon, pani päivänvarjon nurkkaan ja riisui hansikkaat. Sitten hän istuutui nojatuoliin. Hänen ystävällisiä kasvojaan ympäröi vaalea tukka, jonka hän oli kiinnittänyt korkealla kammalla niskaan paksuksi palmikkonutturaksi. Hauska merinoleninki peitti hänen lihavahkoa vartaloaan. Hän oli todella miellyttävän ja luotettavan näköinen henkilö.
Hanna piti hänestä paljon. Oikeastaan tuntee jo etukäteen mieltymystä sellaisiin henkilöihin, joilta aikoo hakea apua.
»Nyt olen käytettävänänne, hyvät naiset.»