»Hyvä, minä koetan. Yksityisseikat saan kai kuulla siellä. Hyvästi, rouva Berg!»
Kumartaen läsnäoleville hän poistui majesteetillisena.
»Entä te, neiti Durand?» kysyi rouva Berg kääntyen nuoren melko kiemailevan näköisen neidin puoleen. »Miksi tulette tänne? Ettekö kenties ole tyytyväinen paikkaanne?»
»Oh, mitenkä voisin olla tyytyväinen? Se on kamalaa… Antakaa minulle pian toinen paikka. Ajatelkaa, että minun täytyy pestä ja kammata lapset.»
»Oma syynne, neiti Durand. Sanoinhan teille heti heidän tarvitsevan lapsenneitiä eikä opettajatarta, mutta te halusitte koettaa kuitenkin. Nyt on esim. hyvä paikka teitä varten Serbiassa erään leskimiehen luona, grand seigneur ainoan kaksitoistavuotiaan tyttärensä kanssa. Palkka on runsas, ja loppujen lopuksi te naitte lesken, mikä aina tapahtuu kundeilleni.»
»Hyvä», vastasi pieni ranskatar hymyillen.
»Antakaa minulle siis valokuvanne, kirje sekä suosituksenne. Lähetän ne huomenna Belgradiin. Noin kuuden päivän kuluttua voitte tulla taas kuulemaan.»
»Miten hyvä te olette, rouva Berg! Minä tuon heti paperit. Hyvästi!»
»Mitä neiti haluaa?» kysyi rouva Berg nyt Hannalta.
»Minulla ei ole kiirettä, hyvä rouva. Ottakaa nämä naiset ensin…»