Kuningas kohotti nopeasti katseensa.
"Mitä hänestä tiedätte?"
"Te lausuitte sen toiveen, että tyttö tuotaisiin teidän luoksenne."
"Entäs sitten — —?"
"Hän tulee vielä tänään linnaan."
Kuningas oli hetken aikaa vaiti ja oli vaikea sanoa, oliko hän iloinen vai hämmästynyt.
"Kuka hän on?" kysyi hän vihdoin.
"Nuori tyttö, reipas ja kelvollinen, muuta hän ei ole elämässään kokenut kuin huolta ja surua. Hänen nimensä on Kaarina. Helposti hänet voidaan voittaa, sillä kukapa ei kernaasti vaihtaisi raskasta, huolten painostamaa elämää rikkauteen ja loistoon. Yritänkö?"
"Mitenkä te sen tekisitte? Ensi kertaa nuori tyttö tulisi pidätetyksi linnassa."
"Prinsessa Elisabet tarvitsee kamarineidon."