"Kuningasta vastaan tehty loukkaus ei voi jäädä kostamatta."
"Ei, ei. Meidän laivamme kuuluvat jo Itämerellä joutuneen otteluun tanskalaisten kanssa. Meidän on pakko, Yrjänä, vielä tänään lähteä laivastoomme. Tahdoin kuulla vain teidän neuvonne; se ei ole helposti ratkaistava juttu."
Kuningas Eerik vaipui nojatuoliinsa istumaan ja tuijotti hetken aikaa eteensä.
"Teidän mielenne on masennuksissa, kuninkaan!" uskalsi Yrjänä
Pietarinpoika vihdoin häiritä häntä.
"Ei sodan johdosta, rakas Yrjänä. Toinen asia painaa mieltäni. Kolme rautaa tulessa, eikä yksikään taottavissa. Pitääkö minun tanskalaisten vuoksi jäädä ilman puolisoa? Tahtoisin vihdoinkin päästä ratkaisuun, tämä ikuinen kosiminen alkaa kyllästyttää minua; vuosikausia sitä on kestänyt, eikä siitä tule loppua."
"Mikä kiire teillä on, kuningas Eerik? Te näytätte unohtavan, että on paljon lohdutuksen mahdollisuuksia."
Kuningas käänsi väsyneenä katseensa pois hymyilevästä neuvonantajastaan.
"Olen kyllästynyt heihin, noihin teeskenteleviin, kelvottomiin naikkosiin," huudahti hän halveksien.
Hetken aikaa suosikki epäröi, sitten hän lähestyi valtijasta omituisesti hymyillen.
"Muistatteko vielä tuota nuorta talonpoikaistyttöä, joka kiinnitti huomiotanne, kun me joku aika sitten ratsastimme torin poikki?"