Myöhään yöhön saakka joukot samoilivat metsissä etsien Eerikiä.
Mutta kaikki oli turhaa. Etsijät palasivat tyhjin toimin takaisin. Kuninkaan seuralaiset olivat menneet Flötsundiin odottamaan hänen tuloaan ja tiedustelivat häntä sieltä käsin; mutta ei täälläkään löydetty jälkeäkään hänestä, joskin etsintää jatkettiin lakkaamatta.
VI. PIMEILLÄ TEILLÄ.
Yrjänä Pietarinpojan lähdettyä Kaarina odotti kuumeisella kiihkolla hänen paluutaan. Mutta tunti kului toisensa jälkeen hänen palaamattaan.
Vähitellen Kaarinan mieli oli alkanut rauhoittua, mutta epävarma odotus sai hänet jälleen levottomaksi.
Tuli jo pimeä, eikä vieläkään Yrjänä Pietarinpoikaa kuulunut eikä hänestä saapunut minkäänlaisia tietoja.
Kaarinalla oli seurassaan neljä miestä; kahdelle hän antoi nyt toimeksi lähteä Yrjänä Pietarinpoikaa vastaan tai ottaa selkoa, mitä Upsalassa tapahtui. Oli jo myöhä, kun he läksivät matkaan.
Yleisen sekamelskan vallitessa he pääsivät kaupunginportista sisään ja saivat kuulla, että Yrjänä Pietarinpoika oli vangittu ja viety salaiseen säilöpaikkaan.
Sillä välin Kaarina Maununtytär oli lähtenyt lepäämään erääseen taloon.
Talon väki, joka ei tuntenut häntä, antoi hänelle parista hopearahasta oman vuoteensa käytettäväksi vetäytyen itse uuninnurkkaan levolle.