Kaarina tuli rauhallisemmaksi ja luottavammaksi, sillä hänen oli hyvä olla talon isäntäväen huostassa.
Ei tapahtunut kuitenkaan tänä eikä seuraavanakaan päivänä mitään, mikä olisi muuttanut asioiden tilaa.
* * * * *
Kolme päivää sen jälkeen, kun kuningas oli poistunut seuralaistensa parista ja kadonnut niin merkillisellä tavalla, löytyi hän vihdoin.
Sillä välin kun hänen väkensä etsi häntä turhaan Upsalan ja Flötsundin välisissä metsissä, lähestyi hän uupuneena erästä kylää, joka ei sijainnut kovinkaan kaukana Flötsundista.
Hitaasti hän lähestyi kylää tietämättä missä hän oli.
Peninkulmamääriä hän oli kulkenut ristiin ja rastiin sen jälkeen kun hän tuona kohtalokkaana päivänä, kaikesta päättäen äkillisen mielenhäiriön vallassa, oli paennut seuralaistensa luota.
Hän oli kiiruhtanut syvälle metsään ikäänkuin näkymättömien voimien takaa-ajamana, oli kulkenut yhä nopeammin ikäänkuin murhattujen henget olisivat olleet hänen kintereillään.
Täten hän oli saavuttanut niin suuren etumatkan, että oli miltei mahdotonta tavoittaa häntä.
Tässä rajattomassa yksinäisyydessä hän eksyi lopulta niin täydellisesti, että vain sattuma olisi voinut saattaa etsijät hänen tielleen. Mutta siten ei käynyt.