Äkkiä hän hiljensi ääntään. Hän astui ääneti viereisen huoneen ovelle ja kuunteli siinä kauan.
"Hän nukkuu jo, Kaarina —! Olkaamme hiljaa, Yrjänä! Oi, jospa ei mikään häiritsisi enää hänen rauhallista untaan! Häntä saan kiittää siitä, että olen taas ennallani; hän poisti minulta pelon, hän palautti oman itseni. Mitä minä olin ilman häntä — —?"
Hitaasti hän palasi pöydän luo ja tuijotettuaan hetken eteensä hän jatkoi:
"Siksi sen täytyy tapahtua. Se on minun tahtoni. Saadaanpa nähdä, eikö kuninkaallinen tahto merkitse mitään. Oikeastaan nuo tapahtumat Upsalassa eivät olleetkaan niin kovin onnettomia, sillä nyt näen, miten lujasti voin luottaa kansaan."
"Kukaan ei ole uskaltanut nostaa kättään sinua vastaan, minun tahtoni pitää heidät kaikki kurissa. Siis, Yrjänä Pietarinpoika, ryhtykäämme työhön; tahdon jo huomenna esittää täydellisen suunnitelman neuvostolle."
He neuvottelivat myöhään yöhön saakka. Yrjänä Pietarinpoika kirjoitti kuninkaan sanelun mukaan. Vihdoin kirjelmä oli valmis.
Kuningas, lukematta sitä läpi, kirjoitti päättävästi nimensä sen alle.
Tämä asiapaperi sisälsi avioliittosopimuksen kuningas Eerikin ja
Kaarina Maununtyttären välillä.
Seuraavana päivänä — oli vuoden 1567 viimeinen päivä — astui kuningas tämä sopimus kädessään ja Yrjänä Pietarinpoika seurassaan maan neuvoston eteen.
Rauhallisesti ja varmasti, kasvoillaan voitonvarma ja samalla vastustusta uhmaileva, joskin puoleksi salattu hymy hän astui valtaistuimelle, joka oli häntä varten saliin pystytetty.