Jokainen oli kuninkaan puheen johdosta jo arvannut, mitä seuraisi. Sittenkin olivat kaikki kuin jähmettyneet. Neuvosherrat katsoivat toisiinsa, aikoivat sanoa jotain kykenemättä sittenkään. Siellä täällä jokunen tosin yritti sanoa jotain, mutta kun ei kukaan kannattanut, niin ei siitä sen enempää tullut.
Kuninkaan voitonvarma, hymyilevä katse vangitsi kaikki.
Kukapa olisi uskaltanut ruveta vastustajaan kuninkaan tahtoa, hän kun oli jo edeltäpäin hankkinut itselleen säätyjen suostumuksen. Jokaisen täytyi tunnustaa, että nyt oli vain hyväksyttävä päätös, joka jo aikaisemmin oli tehty.
"Hyvät neuvosherrat," jatkoi kuningas jälleen hyväntahtoisesti hymyillen, "asia on siis selvä. Olen kirjoittanut avioliittosopimuksen ja pyydän teidän hyväksymistänne. Tulette siitä muuten huomaamaan, että olen toiminut järkevästi. Vain siinä tapauksessa, että puolisoni synnyttäisi pojan, astuu sopimus voimaan. Ymmärrän, että valtakunnalla tulee olla mahdollisuus saada miehinen kruununperijä, sen kuningas on kansalleen velkaa."
Tämä seikka riisti aseet neuvostoherrojen käsistä ja tyydytti heitä. Sillä eihän vielä ollut sanottu, että Kaarina Maununtytär synnyttäisi pojan.
Sopimus kulki nyt kädestä käteen ja jokainen kirjoitti nimensä sen alle.
Eerik tarkasteli nimikirjoituksia hyvillä mielin, kiitti herroja, ja lausuttuaan jäähyväiset hän poistui.
"Ja nyt kuningattaren luo!" huudahti hän Yrjänä Pietarinpojalle ilosta loistaen. "Rakas ystävä, me olemme voittaneet! Minulla on kansa omassa vallassani!"
* * * * *
Kuningas oli tehnyt viisaasti laatiessaan sopimuksen siten, että se astuisi voimaan vain siinä tapauksessa, että Kaarina synnyttäisi pojan.