Niinpä ei siis toistaiseksi vielä solmittu avioliittoa eikä pantu toimeen kirkollista vihkimistä.
Tosin Eerik ei puhunut Kaarinasta enää muuten kuin kuningattarena, mutta kaikki jäi kuitenkin vielä ennalleen.
Tämä seikka näytti rauhoittavan kansan ja aateliston kiihoittuneita mieliä, sillä he paheksuivat suuresti kuninkaan vaatimusta ja suhtautuivat vihamielisesti säätyjen ja neuvosherrojen päätökseen.
Vielä ei ollut yleisesti tiedossa, että Kaarina Maununtytär, joka vietti hiljaista ja koko maailmasta eroitettua elämää, todellakin odotti lasta.
Myöskin toivottiin, että kaikkien paheksuma sota näiden uusien tapahtumien johdosta päättyisi. Kuningas itse näytti jo aikoja sitten kyllästyneen siihen, sillä voitonmahdollisuuksia ei Ruotsilla kuitenkaan enää ollut, niin huonosti ja huolimattomasti kuin sotaa käytiin.
Varmaankin olisi helppo saada tanskalaiset taivutetuiksi kunnollisiin rauhanehtoihin, sillä hekin olivat jo väsyneet sotaan.
Sellaiset olivat nyt toiveet ja siten käsitettiin myös kuninkaan lähtö armeijan luo, mikä tapahtui noin viikko sen jälkeen kuin avioliittosopimus oli tehty. Täytyihän hänen keksiä joku ratkaisu, koska hän oli vakuuttanut, että olot muuttuisivat nyt täydellisesti.
Siten koetettiin kaikenlaisilla otaksumilla ja toiveilla saada kansan mieli rauhoitetuksi.
Mutta ei kestänyt kauan, kun äkillinen isku sai mielet jälleen kiihtymään. Maaliskuun 1 p:nä 1568 levisi kaikkialle Tukholmassa tieto, että Kaarina Maununtytär oli edellisenä päivänä synnyttänyt pojan. Tieto oli kaikille yllättävä, niin salassa oli asiaa pidetty.
”Hahaa!” pilkkasi joku, ”nyt Ruotsi on saanut kruununperillisen!”