Eerik ilmoitti säädyille, että hän aikoi nyt käyttää hyväkseen niitä varoja, jotka tarkoitusta varten olivat myönnetyt, ja sitten hän lähetti kutsuja kaikkialle.
Myöskin veljillensä hän lähetti ystävälliset terveiset ja pyysi, että he saapuisivat Tukholmassa pidettäviin juhliin. Siitä piti tulla loistavin juhla, mitä Kustaa Vaasan ajoista saakka Ruotsissa oli nähty.
Vihkiäisten jälkeen oli Kaarina kruunattava Ruotsin kuningattareksi.
Tässä tilaisuudessa oli tarkoitus myös lyödä ritareiksi useita
ansiokkaita miehiä. Ja juhlien päättäjäisiksi oli Eerikin ja Kaarina
Maununtyttären poika ristittävä.
Heinäkuun 4 päivä 1568 määrättiin hääpäiväksi.
Tiedot näistä tapahtumista olivat jo paljoa ennemmin saapuneet Suomen herttua Juhanalle. Sen jälkeen kuin hän oli toipunut monivuotisen vankeutensa rasituksista, ei hän ollut pysynyt toimettomana. Tosin hän ei voinut ryhtyä mihinkään ratkaisevaan tekoon, siksi hän oli liian etäällä Suomessa ja kaikki tiedot saapuivat hänelle myös kovin myöhään. Mutta salaiset lähetit pitivät häntä kuitenkin asioitten tasalla.
Sturein murhan ja kuninkaan mielenhäiriöpuuskan jälkeen oli seurannut rauhallinen aika, jolloin Juhanankin täytyi pysyä alallaan ja odottaa. Mutta niin pian kuin kuninkaan avioliittosopimus oli tullut tunnetuksi ja hän saattoi Kaarina Maununtyttären pojan syntymisen jälkeen panna sen täytäntöön, oli varsin käsitettävä kiihko vallannut Juhanan mielen. Sillä samalla tuntui miltei mahdottomalta, että hän ja hänen poikansa koskaan pääsisivät osallisiksi Ruotsin kruunuun, niinkuin hän yhä oli toivonut.
Niinpä hän oli kutsunut nuoremman veljensä, Södermanlannin herttua
Kaarlen hoviinsa neuvottelemaan kanssaan tilanteesta.
Sillä välin saapui kummallekin kutsu kuninkaan häihin. Veljet lähettivät kiitoksensa ja terveisensä lähetin mukana kuninkaalle.
"Ja mitä me nyt teemme?" kysyi Södermanlannin herttua katsellen miettivästi veljeään, jonka kanssa hän oli kahden linnan salissa.
"Onko sinulla halua näyttäytyä näissä oloissa Tukholmassa?"