Vihdoin se ojennettiin kanslerille ja kruunaus toimitettiin.
Tämä oli kolmas onnettomuuden enne. Jokainen, joka oli huomannut sen tai kuuli siitä, kuiskaili toiselle:
"Onnettomuuden enne! Ennustus alkaa täyttyä!"
Ja toiset nyökkäsivät vakavina päätään:
"Se oli taivaan viittaus."
Kuningas, taluttaen vasta kruunattua kuningatarta, astui kivettynein kasvoin äänettömän ihmisjoukon läpi linnaan. Vain sotamiehet rummuttivat ja riemuitsivat kuningasparille.
Kruunauksen jälkeen piti ritariksilyönnin tapahtua.
Suuri joukko nuoria aatelismiehiä tai muita kunnostautuneita nuorukaisia oli Eerik valinnut tätä varten.
Mutta kun saavuttiin ritarisaliin, kävikin ilmi, että suuri joukko heistä oli jäänyt tulematta. Toiset seisoivat siinä neuvottomina ja vain vastenmielisesti suostuivat ottamaan vastaan ritarilyönnin.
Kuningas laski heidät luotaan tyytymättömin mielin. Hän oli harmissaan, ehkäpä salainen tuska alkoi myös kalvaa häntä. Yhä hän kuuli korvissaan vanhuksen huudon: "Onnettomuuttasi kohti sinä kuljet!"