Hän koetti parhaansa mukaan vastustaa tuskaansa. Hän ei tahtonut näyttää toisille, että nuo sanat olivat jättäneet jälkensä häneen, että hänen mielensä oli masennuksissa, ja niinpä hänen kasvojenilmeensä muuttui vähitellen kovaksi, jäykäksi ja kivettyneeksi.
Kaarinakin sen huomasi.
Hän seurasi kuningasta katseillaan, mutta tämä näytti niin itseensäsulkeutuneelta, ettei Kaarina uskaltanut puhua sanaakaan. Kuninkaan ryhti ilmaisi voimaa ja lujuutta, jota ei kukaan saanut järkyttää.
Eerik oli vienyt tahtonsa läpi; nyt hänen täytyi pitää siitä kiinni, ja koko itsepäisyytensä voimalla hän oli päättänyt sen tehdä.
Kaarina Maununtyttären korottaminen kuningattareksi oli vaatinut ääretöntä voimanponnistusta; sen hän tunsi itsekin.
Rautaisella kädellä hänen täytyi nyt pitää vallastaan kiinni, jotta ei mikään saisi sitä horjutetuksi. Varmin keino sen ylläpitämiseksi tuntui hänestä olevan se, että hän voittaisi tanskalaiset suuressa taistelussa.
Suuri voitto, joka samalla lopettaisi sodan, lujittaisi parhaalla tavalla hänen valtaansa ja arvoaan ja palauttaisi hänelle kansan suosion.
Eerik aavisti kylläkin, vaikkei hän tunnustanut sitä itselleen, että tämä sota pahimmin uhkasi hänen valtaansa; ja hän luuli lujittavansa sen jälleen ei rauhan teolla, vaan niillä mahdollisuuksilla, joita hän toivoi sodan kautta saavuttavansa.
VIII. TUKHOLMAN MYRSKYPÄIVÄT.
Varsin pian Tukholman juhlapäivien jälkeen puhkesi pohjois-Ruotsissa kapina. Herttuat Juhana ja Kaarle olivat tavattoman nopeasti tehneet liiton aatelin kanssa. Ja niin pian kuin tuli tiedoksi, että kuninkaan veljet olivat asettuneet kuningasvastaisen puolueen johtajiksi, liittyi heihin joka puolelta väkeä.