"Mitä —?"
Hänen äänensä tuntui tulevan etäisyydestä.
"Onko totta, että veljesi ovat sotavoiman keralla saapuneet kaupungin ulkopuolelle?" kysyi Kaarina pelokkaana.
Eerik nyökkäsi vain vastaamatta mitään.
"Mitä aiot tehdä, Eerik?"
Taaskin hän oli vaiti; hän ei tiennyt mitä tehdä. Mutta hän veti Kaarinan puoleensa rauhoittaakseen häntä ja tullakseen itse hänen läheisyydessään rauhalliseksi.
Kaarina purskahti äänekkääseen itkuun.
"Ja minun tähteni," valitti hän, "kaikki vain minun tähteni."
"Ei sinun tähtesi, Kaarina, se on vain tekosyy. He ovat aina olleet minua vastaan."
Eerik huokasi syvään.