Kaduilla asukkaat kulkivat kiihkoissaan ja kerääntyivät linnan edustalle. Jokainen oli innokas kuulemaan, mihin nämä keskustelut johtaisivat, sillä kaikki aavistivat, mitä tapahtuisi, jollei viime hetkessä saataisi sovintoa aikaan.
Kaikkien kasvot ilmaisivat tuskaa ja epätoivoa, ja pelonsekaista odotusta. Hetki, jolloin vihollinen alkaisi pommittaa kaupunkia, oli lykkäytynyt tuonnemmaksi. Oliko vaara kokonaan voitettu? Se riippui nyt tästä neuvottelusta.
"Kaarina Maununtytär on suostuttanut kuninkaan tähän sovitteluun," tiesi joku kertoa, ja tämä tieto levisi ja rauhoitti hiukan mieliä.
Vihdoin neuvottelijat palasivat, ja ihmisjoukko, joka oli odottanut heitä portilla, piiritti heidät.
"Mitä Juhana herttua vaatii, mitä tapahtuu?" kajahti joka puolelta.
Lähettiläiden täytyi väkipakolla raivata itselleen tietä ihmisjoukon läpi; mutta heidän oli mahdoton päästä myrskyisiä kysymyksiä pakoon ja lopulta heidän täytyi vastata.
"Herttua vaatii Yrjänä Pietarinpojan luovuttamista."
Ääretön meteli syntyi.
"Yrjänä Pietarinpoika! Hän on luovutettava!"
Tämä tieto kulki suusta suuhun. Ihmiset luulivat jo olevansa vapautetut ahdinkotilastaan. Mutta pelokas epäily tukahdutti äkillisen riemun.