"Mitä kuningas tekee?"
"Antaako hän myöten?"
"Kehoittaako Kaarina Maununtytär häntä siihen?"
Pelokkaina kysymykset nousivat ilmaan.
Sillä välin sovinnonhierojat olivat saapuneet linnaan. Kuningas astui hitaasti heitä vastaan ja odotti heidän ilmoitustaan kuin kuolemantuomiota.
"No?" sanoi hän katkaisten hetken epäröimisen jälkeen hiljaisuuden.
"Herra, asema on vakava," alotti päällikkö vihdoin, joka oli johtanut lähetystöä. "Me emme voi saada sovittelua aikaan ennenkuin Yrjänä Pietarinpoika on luovutettu heille. Sitä he ensi sijassa vaativat. Huomenna he uhkaavat ruveta ampumaan kaupunkia — tämä seikka yksin voi estää heitä sitä tekemästä. Ja sitten — —. Sitten vasta he suostuvat muihin sovitteluihin. Mutta paljonhan sillä välin voidaan saavuttaa."
Eerik puri hampaansa yhteen.
"Yrjänä Pietarinpoikako? Ei koskaan!"
Hän kääntyi nopeasti pois tehden torjuvan kädenliikkeen. Sitten hän palasi Kaarinan luo ja lyyhistyi kerrassaan kokoon.