— "No sanos, mikäs tämä on? On, näet, pieni sana, joka merkitsee jotain näkymätöntä, mutta kumminkin kovasti, toisinaan hurjastikin liikkuvata: muutapa ensimmäinen kirjain toiseksi, niin saat näkyväisen kappaleen, joka ilmi tuo kaikki tuon edellisen toimet".
— "Se on helppo", sanoi Avojalka, "lapsellisen helppo arvata, se on 'mieli' ja 'kieli'". Ja kun leivot taivas-alla rupesivat visertämään, alkoivat hekin laulaa arvoituslaulua, ja Johannes alkoi:
"Koetapa, tyttöni, arvata tää,
Jos sä sen arvaat, niin nain sinut mä:
Lunta valkoisempi se on
Vehreämpi ruohoa nurmikon.
Synkempi synkintä syttäkin?
Jos sä mun vaimoni olla suot
Kyllä sen kohta arvaatkin".
Amrei:
"Kirsikan kukka lunt' on valkeempi
Ja kukkineena ruohoa vehreempi.
Ja marjana synkempi syttäkin,
Vaimos olla suon, siis sen arvaankin".
Johannes jatkoi:
"Mikäs kuningas se maaton on?
Ja mikäs pihti ompi raudaton?"
Amrei:
"Korttikuningas se maaton on,
Ja saapaspihti se on raudaton".
Johannes: