— "Kukas sitten niin sanoi, etten minä tahdo mennä?"
Äkkiä puhalsi nopea tuulen puuska puuhun, niin että se humisi kovasti.
— "Enkä tahdokaan!" päätti Amrei ja laski kätensä puun varrelle.
— "Käydään kotiin, kova ilma on tulossa, tuuli on tuossa paikassa täällä", kiiruhti musta Maranna.
Kuni hoiperrellen kulki Amrei mustan Marannan kanssa kylään. Mitäs se merkitsee, että ihmiset sanoivat nähneensä hänen juoksevan ketojen poikki ja metsässä, vai oliko tuo vain Marannan puhetta?
Yö oli pilkkopimeä, pitkäisen leimaukset välähtelivät vain silloin tällöin ja valaisivat talon kuni auringon valolla, niin että silmiä huikasi ja täytyi pysähtyä, ja kun leimaus oli kadonnut, niin ei näkynyt enää mitään. Omassa kotikylässään olivat kumpikin kuin oudossa seudussa eksyksissä ja kulkivat vain epävakavin askelin eteenpäin. Tuuli tuprutti sitä paitsi vielä pölyä, niin että huumauneina tuskin päästiin paikalta liikkumaan; hiki valui heistä virtana, heidän ponnistellessaan eteenpäin, ja viimeinkin, kun jo suuria pisaroita putoeli maahan, tulivat he talolleen.
Tuulen puuska tempasi oven auki ja Amrei sanoi:
"Avaudu!"
Hän lienee muistanut jotakin satua, jossa tenhosana aukaisee noitalinnan.
5. Selja-aholla.