— "Mikäs on hevosesi nimi?"
— "Karvan mukaan sillä nimi on".
— "Ei, annetaanpas sille toinen nimi, ja tiedätkös mikä? Helkkyhepo".
Ja tuon soman valssin säveleillä lauloi nyt Johannes yhä vaan tätä yhtä sanaa: Helkkyhepo! Helkkyhepo! ja Avojalka lauloi joukkoon, ja juuri nyt, kun eivät he laulaneet sanoja, jotka jotakin olisivat merkinneet, oli heidän ilonsa puhdas, täydellinen, rajaton; heidän sopi panna siihen kaikki riemut soimaan. Ja taas yhtyivät siihen kaikenlaiset liverrykset, sillä sielussa kajahtelee kellon ääni, joka ei ole enää mitään kokonaista säveltä, mitään määrättyä muotoa, ja sulkee itseensä kumminkin kaikki, ja tuonne ja tänne, ylös ja alas riemuisissa säveleissä heiluivat ja tuudittelivat rakastavien sydämet. Ja taas ryhdyttiin lystillisiin lauluihin, ja Amrei lauloi:
"Kiinni kultani sain,
Nytpä häntä ma vain
Pääst'en luotani, en,
Sylissäin pitelen".
Ja Johannes vastasi:
"Ja kultoani koskaan en päästä mä pois,
Vaikkapa hän itse tontun kahleissa ois;
Ei nauhoin eikä nuorin eikä kahleinkaan
Voi immyttäni viedä multa milloinkaan".
Ja taas lauloi Amrei:
"Kaunihisti kultani
Tanssaella taitavi,
Heiluen, hyörien, pyörien vaan,
Eipä tuota uskoiskaan!"
Johannes vasasi: