"Ah, ällös nyt siitä puhu!" rukoili Martina, kätkiessään kasvonsa Uotin rintaan; ja vasta nyt löysi hän herkässä kyynelvirrassa lievityksen surullensa. Mies väkevä vapisi surusta myös ja vihdoin vyöryivät, hänen itse tietämättä, isot kyyneleet alas pitkin sasupäitä. Kukaan ei nähnyt sitä paremmin kuin Lauri, perään seisahtanut päresoitto kädessä; koko muu joukko oli jo vaeltanut heidän ohitsensa. Uoti poispyykäisi pian, ikään kuin vihoissaan, kyyneleensä ja sanoi: "Tule, Martina, me löydämme kyllä pojan! Minä en taida päähäni saada, että hän on kuollut. Kuulinpa hänen huutavan metsässä; mutta en uskonut sitä oikeaksi lapsenääneksi, vielä vähemmin oman lapseni ääneksi."
"Ah, kuinka monta sataa kertaa hän on yön pimeydessä huutanut sinua — ja sinä et ole kuullut häntä!"
"Jos hän elää, niin ei pidä yksikään ainoa hänen sanansa menemän minulta kadoksiin."
"Jumala sen suokoon! Amen!" sanoi Lauri varsin hiljaa, käydessänsä soitto kädessä Uotin ja Martinan edellä, jotka nyt seurasivat häntä rientävin askelein.
KOLMASTOISTA LUKU.
Yötisen joukon edespäin kulku.
"Anna, minä kannan vaatteita, anna minulle ne", sanoi Uoti.
"Ei," vastasi Martina, "minä en anna niitä pois."
Edespäin kuljetessa, käytiin ohi kyynnelpajun, siinä seisovan surullisena lumitaakkoinensa tien ohessa. Martina puhkesi nyt sanomaan: "Ah, tuossa on puu! Tiedätkös Uoti! — poika ei ollut kuin kolmen vuotinen, koska minä kerran hänen kanssansa kävin tästä ohitse. Nähtyänsä puun, sanoi hän: 'Äite, puu sataa lehtiä!' Ah, Juoseppi oli niin ymmärtäväinen ja hyvä ja sillä välillä puhui hän niin, että olisi uskottu hän enkeliksi. Ja niin väkevä oli hän samassa, ja niin hilpeä — ja nyt kuollut — se on kauheasti! Juoseppi! rakas lapseni! Juoseppi! tule tänne! Äite huutaa sinua; isäs on täällä myös! — Uoti! miksi et sinäki huuda? Etkös taida huutaa?"
"Juoseppi!" räjähytti nyt Uoti, jotta humisi metsä. Hän, joka silmänräpäyksiä ennen vain tahtoi kuiskata tätä nimeä, huusi nyt usean kerran sitä niin väkevin äänin, kuin suinkin. Viimein taukosi hän siitä, sanoen Martinalle: "Ei se hyödytä mitään; mutta rauhoitu vähäisen, muutoin tulet kukatiesi kipeäksi."