"Pulska poika tuo," sanoi mylly-äite, Juosepin maistaessa muutamasti lökäriä.
"Enkelit toivat minun kuitenkin oikeaan paikkaan; tainkaltaista juomaa saadaan taivaassa," sanoi Juoseppi.
Äite Pentinpojan silmät sähähtivät erinomaisesti, koska hän kuuli nämät sanat ja sen äänen, jolla ne lausuttiin; hän siirsi pois oluthaarikon edestänsä, sekä silmäili poikaa, melkein samalla muotoa kuin kettu äsken oli katsellut häntä metsässä.
"Mistä sinä olet?" kysyi Elsa.
"Virtalasta."
"Kuka sinun isäs on?"
"Hän ei asu kylässä."
"No sinun äites?"
"Niin — hänen nimensä on Martina, ja minun äidenisä, hän on
Kello-Taavetti."
"No, niin olet vihdoinki käsissäni!" kirkasi äite Pentinpoika pahanelkisellä ilolla. "Herr Jestakoon! Tuopas on Uotin poika." Hän juoksi äkkiä ylös paikaltansa ja löihen poikaan, ikään kuin olisi ollut joku petolintu.