"Berglund hänelle nuo kaikki on lahjoittanut; hän tietää, kuinka nuorilla tytöillä olla pitää. Täti ei usko kuinka paljon hän on ihmisten parissa."
"No, sanos muuta", päivitteli Maija ruumistaan heilutellen; hän katsoi tuohon pikkuiseen räätäliin ja olisi vaikka heti ollut valmis osoittamaan hänelle minkä kunnioituksen hyvänsä.
"Jos sinä jäät tänne pariksi päivää, niin saattaisi Lotta tulla sinulle ratoksi", lausui Lassi Liinalle.
"Varmaan on Lotalla muutakin tekemistä", arveli Liina antaen tälle vihaisen katseen. — "Minä olen kuullut heidän olevan suuressa köyhyydessä siellä Töyryllä", kuiskasi hän Lassille, "ja silloin heille työnteko on kyllä tarpeen."
"Kaiketi se niin on", vastasi Lassi ja muisteli kuinka ahkerana hän aina oli Lotan nähnyt. Hän arveli tyttöraukalla olevan varmaan paljon huolia, ja hän meni ystävällisellä katseella Lottaa likemmäksi, mutta mitään puhetta ei heidän välillään tahtonut syntyä.
Tämä sunnuntai ei hevin mennyt Maijan mielestä; hän puhuikin siitä usein Lotalle ja halusi tietää, jos Berglundin Liina tosiaankin tulisi emännäksi myllyllä. — "Kyllä Lassi hänestä saa hienon vaimon; muutamat ihmiset ovat oikein onnen lapsia."
Kirkonmäellä puhutteli Lassi usein Lottaa ja kun tämä meni kotiinsa seisoi Lassi katsellen hänen jälkeensä ja ihmetteli tytön sievää käyntiä, ja kun Lotta nauroi toisten tyttöjen parissa, silloin meni Lassinkin suu nauruun.
"Kas nyt Berglundin väki tuli Liinaa noutamaan", lausui Maija, joka iltahämärässä oli käynyt kylässä. "Minä tapasin Lassi Martinpojan ja hän pyysi sinua heillä käymään."
"Sitä en voi tehdä", vastasi Lotta, "kun kenkäni ovat korjattavana. Berglund ja hänen hieno sisarensa varmaankin pyörtyisivät, jos näkisivät minun avojaloin tulevan." Ja hän katsoi nauraen pieniä pyöreitä jalkojaan.
"Nyt saat nähdä, että siellä pidetään kihlajaiset ja suuret pidot."