"Kyllä, tiettävästi."
"Niin, mutta mistä syystä?"
"Sen tähden, että se on oikein."
"Mutta eihän muka ole valta pakoittaa ihmisiä olemaan hyviä."
"Ei, vaan rangaista heitä saapi, jos ovat pahoja, ja kuka ei laita lastansa kouluun, se tekee pahoin. Eikö niin?" lopetti Hukkanen kääntyen toiseen, joka äsken oli puhunut samaan suuntaan kuin hän.
"Se on tietty," vastasi tämä, joka oli kreikan-uskoisten opettaja. "Valtio on niiden holhoja, jotka eivät voi itsestään huolta pitää eikä itseään puolustaa. Niinkuin valtiolla on velvollisuus ottaa huomaansa lapsi, jos vanhemmat kuolevat, ett'eivät voi sitä hoitaa, niin pitää valtion myöskin sakoilla pakoittaa niitä vanhempia velvollisuuksiansa täyttämään, jotka joko tuhmuudesta tai pahuudesta laimin lyövät lapsiansa."
"Se on oikein, ihan tismalleen sanottu," virkkoi Hukkanen riemuiten.
Kääntymättä tähän muka kutsumattomaan puhujaan, mutta myöskin häntä karttamatta, sanoi opettaja:
"Jos valtio on alaikäisten holhoja, niiden, jotka eivät voi itseänsä auttaa eikä puolustaa, niin on sillä myös valta eläinten yli, jotka ovat samassa tilassa kuin lapset."
"Se vertaus ei pidä ryhtiään," sanoi Hukkanen nauraen. "Elkää, opettaja, pahaksi panko, mutta siinä ajoitte päin männikköön. Minulla on kotona orpovasikka, sillä eläinrukalla ei ole isää eikä äitiä enää elossa, täytyy, totta Jumala, saada kihlakunnanoikeus määräämään hänelle vörmyntärin."