Minusta on koko luonto kuvaus hengestä: minä ajattelen aina, että luonto on vaan naamus, jonka takana hengen kasvot piilevät. Noita talonpoika raukkoja! he elävät keskellä vapaata luontoa niinkuin kuoleman kodissa, eivät pelloissaan eivätkä metsissään näe muuta kuin mahdollista voittoa, kuinka monta lyhdettä viljaa, potaattisäkkiä, halkosyltä j.n.e. niistä tulee, mutta minä imen sitä kauneuden hengenhuokua, joka niiden yli heiluu. Minä tahdon jättää oleville onnillensa ne ihmiset, jotka keskellä tätä valoisata elämää vaeltavat pimeydessä, minä tahdon kohotaita kaikkien alhaisten, kurjain pyrintöjen yli, ja niinkuin mehiläinen tässä imee mettä ohdakkeesta, josta raavas vaan saapi raa'an ravintonsa, niin tahdon minäkin kaikesta imeä hengen hunajata. Auta minua, ijänkaikkinen Henki, eläkä anna minun tulla niiden kaltaiseksi, jotka ovat maassa kiinni, kunnes maa vieree heidän ruumiin-arkkunsa yli: ja te! te minun kansani suuret henget, joiden teokset ovat minua tänne seuranneet, vahvistakaa minua ja sallikaa minun aina istua teidän jalkainne juuressa.
* * * * *
Jokaisella pellolla on oma historiansa. Jos tietäisi ne muutokset, jotka ovat saattaneet pellon yhden omistajan kädestä toisen käteen, ja niiden ihmisten elämänvaiheet ja tunteet, jotka ovat sitä viljelleet, niin se olisi ihmiskunnan historia: samoin kuin pellon geologillinen muodostus, jos se olisi tutkittu syvälle aina maan keskukseen asti, toisi maanpallon historian ilmi.
* * * * *
Kaikki mitä maan päällä on, tulee jollekulle toiselle ravinnoksi, tai muuten käytettäväksi ja nautittavaksi: ihminen yksin omistaa itsellensä kaikki, mutta seisoo itse vapaana maan päällä, kunnes se avaa suunsa ja nielee hänen ruumiinsa. Minä olen siis omituisella tavalla tullut siihen jokapäiväiseen ajatukseen, että ihminen on maan herra; mutta se vaan onkin totta, omaa havaintoa, jonka omituisella tavalla havaitsemme.
Minä olen kerran kuullut ja lukenut, että ainoasti siinä, missä hyödyllisten koti-eläinten luku on suurempi kuin ihmisten, olisi yleinen varallisuus hyvällä ja onnellisella kannalla.
Onkohan hengenkin alalla sama laita, että mielettömiä täytyy olla enämpi kuin mieleviä?
Se olisi kauheata, jos niin olisi, ja kuitenkin…
* * * * *
Se on todistettu, että ihmiskunnan sivistys alkoi vasta maanviljelyksen kanssa ja sen kautta. Niin kauan kuin ihmiset vaan hankkivat ravintoansa metsästyksellä, kalastuksella y.m. semmoisella, olivat he melkein samalla kannalla kuin eläimet. Vasta aljettuansa ennakolta varustaa itselleen ravintoansa, siten että vaarinottivat ja johdattivat kasvien luonnollista kehkeämistä, siten että niitä istuttivat ja hoitivat, vasta silloin alkoivat pysyä yhdessä paikassa, rupesivat tutkimaan ja keksimään luonnon lakeja, vaikuttamaan sekä ulkonaiseen maailmaan että sen sisälliseen elämään.