Vanha opettaja siis puolipäiväsaarnassa soitti urkuja, mutta teki pyhällä soitolla niin lystikkäitä hyppäyksiä, että nuori mies usein pudisteli päätään; mutta kaikkein muiden läsnäolevien kasvoilla loisti tyytyväisyyttä ja iloa.
Tästä ystävällisyydestä vanhaa opettajaa kohtaan kiiteltiin nuorta suuresti: mutta siitä, että hän oli arkipäivänä käynyt johtokunnan jäsenten luona, jolloin eivät kuitenkaan olleet kotona, siitä tuli hänelle yhtä paljo moitetta. Ei tuo eikä tämä kuitenkaan tullut hänen korviinsa.
Maanantaina alkoi koulu. Kirkkoherra, hyvätahtoinen ja jalomielinen mies, asetti paljon sisältävällä puheella uuden opettajan virkaansa koko koulun johtokunnan ja kunnallislautakunnan läsnä ollessa.
Siitä päivästä asti, kun koulu oli alkanut, söi opettaja kotonaan; keskievarin hälinä häiritsi häntä, sillä hän tahtoi olla aivan yksinänsä päästettyään lapsijoukon pois luotaan. Ylimalkaan hän vetäytyi kokonaan itseensä, toimitti virkaansa tunnollisesti, mutta ei pitänyt kanssakäymistä kenenkään kanssa; jonkun kerran vaan meni kävelemään venäjän-uskoisen tahi vanhan opettajan kanssa. Muiden kyläläisten, myöskin Hukkasen kanssa, oli opettaja yhtä vähän tuttu kuin tulopäivänä. — Hän ei käynyt koskaan keskievarissa eikä niissä seuroissa jotka iltaisin kokoutuivat pitäjäntuvalle. Kun koulutunnit olivat lopussa, kuljeskeli hän yksinänsä metsiä ja niittyjä myöten piirustellen tai kirjoitellen muistikirjaansa, ja pimeän tultua soitti tahi luki.
Kosk' emme saata piirustuksia tähän nähtäväksi panna emmekä taida musiikkikappaleita uudestaan soittaa, saakoot muistoonpanot tässä paikkansa sillä päällekirjoituksella, jonka opettaja itse oli niille pannut:
* * * * *
Kesämietteitä, mietiskellyt
Aukusti Opattinen.
(Heinikossa pitkällään.) Kaikessa elpymisessä, jokaisessa uudessa olemuksessa on jäännöksiä entisestä kesken sekoitettuina. Jos tarkkaan katselee nurmikkoa keväällä, niin huomaa paljon kuivaa kuloheinää vihannan ruohon välissä ja alla; sen täytyy ensin mädätä, tullaksensa höysteeksi uudelle elämälle. Mutta tässä mielettömät huutavat: ei tämä ole mikään kevät, eikä kevättä voi tullakaan, katsokaa näitä kuivia korsia tässä! Eikö ole myös koko hengen elämän laita sama? … eikö vanha opettaja ole myöskin tuommoinen tukku kuloa?…
* * * * *