"Niin, jok'ainoa mies, joka kylässä liikkuu, on minun makeitani maistanut, ja sanoppas sinä, eivätkö vielä tänäkin päivänä pidä minua kunniassa?"
"Kyllä kai," sanoi kreikkalainen opettaja hymyillen. Vanhus jatkoi:
"Ja jos kylässä on kemut, niin ei pidä herrastella, noin vähän aikaa katsella, kuinka tuhma kansakin osaa huvitteleita; ei, siinä pitää olla itsen muassa. Hitto vieköön! Hulluimmissa tempuissa minä olen osallisna ollut, tolppatanssin ovat minulta oppineet, ja ristikisassa minä aina olin Kerttuni kanssa lökittämässä: vieläkin hypittää kun sitä ajattelen.
"Te olitte täkäläinen, saatoitte siis ennemmin olla semmoisissa osallisna."
"En minä ole täkäläinen: minä olen Wiipurin tienoilta syntyisin."
"Varmaan olette eläissänne paljon kokeneet?"
"Senpä luulen. Ne ihmiset, joilla nyt on noin kolmekymmentä vuotta ikää, eivät tiedä maailmasta niin mitään, nyt kaikki menee niin tasaista kulkua, kuin suksen latua myöten. Tuommoinen opettaja, minä en teitä sillä tarkoita, mutta mitä tietää nyt tuommoinen? Mitenkä paljon hän on maailmasta nähnyt? Kirjoissaan hän on nuhjaellut. Nyt kaikki sujuu siloista tietään, yks, kaks, kolm, koulupojasta seminaristiksi, seminaristista opettajaks. Minä olen ollut sotamiehenä, minä musikanttina, minä keräjäsihteerinä sen seitsemässä kihlakunnassa. Minä olen tullut tuntemaan Venäläiset, Ruotsalaiset, Saksalaiset ja muut pirulaiset"
Kello 11 lähdettiin puutarhasta; ystävämme kulki vielä venäläisen virkaveljensä seurassa keskievariin asti, joka oli hänen ruokapaikkansa.
Toisena aamuna sai opettaja paljon kiitosta urunsoittamisestaan. Yksityisistä joukoista, jotka kirkosta päästyä olivat kokoutuneet, kuuli hän useamman kerran lauseen: "hän sitä taitaa melkein niinkuin vanha opettaja." Hän meni nyt tämän luo ja tarjosi hänelle urkujen soittamista puolipäiväsaarnan ajaksi.
Vanhus nauroi aivan autuaana ja sanoi viimein, puhuen niinkuin aina lyhyissä poikkinaisissa lauseissa. "Niin, siitä voivat nuoret ihmiset jotain oppia, jos tahtovat. Minä olin puolen kolmatta vuotta ala-urkunistina Wiipurissa, he, he. Entinen, ylpeä tirehtööri karkoitti minut pois koko kirkosta, niin että koko vuodessa en käynyt ovesta sisään, sillä minä en voinut kuulla hänen rämpytystään, ja sen perästä minä vaan saarnan aikana olin kirkossa; kun ruvettiin virsiä laulamaan, niin minun täytyi mennä pakoon."