Katin ja opettajan väli oli mitä sopusointuisinta; tyttö mielellään suostui hänen sivistyttämispyrintöönsä, kun sulhanen ei enää tarkoittanut hänen luontonsa uudestaan muodostamista, vaan ainoastaan vapaata kehkeyttämistä. Alussa oli heillä omituinen seikka sovitettava. Kun opettaja tahtoi kääntää morsiamensa mielen yleisiä asioita ajattelemaan ja käsittämään, piti hän aina pitkiä esipuheita ja johdatuksia, sanoen: "Niin ja niin minä sitä tarkoitan, sinun pitää minua oikein ymmärtää," j.n.e. Sitten Kati kerran sanoi: "Kuuleppas, jos annat minulle jotain ajateltavaksi, tahi muuten tahdot opettaa minulle mitä tahto, niin sano suoraan pois, eläkä sitä tuolla tavalla venyttele ja vanuttele, kyllä minä sitten virkan, tokko minä sitä ymmärrän, vai en." Opettaja heitti pois tämän viimeisen jäännöksen yksinäisestä, ainoastaan sisään päin käännetystä elämästään ja oli iloisena ja yksissä mielin Katin kanssa.
Kouluunkin pian levisi tämä opettajassa vasta herännyt uusi henki. Hän taitavasti liitti kertomuksiansa ja esimerkkiänsä lähimpään ympäristöön ja uutterasti keräili hän aineita pitäjän historiaan, käyttääksensä niitä vast'edes puheen perustuksena ja selittiminä isänmaan historiata esittäessään.
Moni viisastelija kyllä vakuuttaa, että opettajan into pian lannistuu, mutta me saatamme hyvällä uskalluksella toivoa parasta. Varma on, että viime talvena tehtiin kylässä vähemmän syntiä kuin ennen.
Pääsiäinen oli ollut ja mennyt ja hääpäivä oli tullut, sama päivä, jona opettaja vuosi takaperin oli tullut kylään. Edellisenä iltana meni Kati vanhan opettajan luo ja käski hänen huomenna tehdä oikein kaunista alkusoittelua, koska hänen tuli soittaa urkuja kirkossa. Vanha mies naurahti salaisesti ja sanoi:
"Hyvä, kyllä saat iloita."
Toisena päivänä ajettiin kelloissa, kulkusissa kirkolle. Kun kaikki olivat koossa kirkossa, alkoi vanha opettaja soittaa häämarssia. Jokaisen kasvoille lensi hymy; sillä vanha veitikka oli hyvin taitavasti siihen sovittanut Sysmän laulun. Kohta sen perästä aloitti lauluseura kaunista virttä:
"Tule Pyhä Henki, Luoja!"
Iloisella vakaisuudella solmittiin avioliitto. — Olkoon se siunattu.