Kohta lukuyhteyden perustettua oli opettaja saanut toimeen myöskin lauluseuran; siihen olivat kokoutuneet melkein kaikki naimattomat miehet ynnä muutamat nuoret naineetkin. Keskievari tuli siitä lepytetyksi, sillä laulukokouksia pidettiin hänen uudessa tuvassaan. Vaikka ystävämme hiljaisuudessa johteli kaikkea, siirsi hän kuitenkin näkyväisen hallinnon vanhalle opettajalle, joka siihen oli erittäin sopiva. Viisaasti kyllä harjoitettiin parhaasta päästä kansanlauluja. Miehet suuresti iloitsivat, saadessaan omaisuutensa täten kaunistettuna ja täydellisenä takaisin, sillä tuskin kukaan kylässä enää tunsi yhdestä laulusta kaikki värsyt. Vähitellen harjoitettiin myös muutamia uusia lauluja, hyvin varovaisesti, mutta kuitenkin pontevasti pidettiin sävel- ja tahti-harjoituksia, vieläpä nuottejakin opetettiin. Niinkuin luku-yhteydessä Aleksanterin vastarinta, niin oli tässä Kammosen Antin ylpeys voitettava, sillä hän, joka oli mainio laulaja, tahtoi olla etupäässä ja päämiehenä, mutta pilasi siten koko järjellisen harjoituksen. Eikä onnistunutkaan saada häntä kokonaan seuran puolelle, vaan hän erosi pois ja seura oli vähällä hajota. Sen hyvät seuraukset olivat kuitenkin jo tulleet näkyviin; moni ilkeä, ruokoton laulu väistyi pois paremman tieltä, vaikka alusta ei sentähden, että tämä oli parempi, vaan sen tähden että se oli uudempi. Sillä tavalla kuitenkin puhtaammat sanat ja sävelet pääsivät voitolle ja herättivät monta vienompaa kaikua ihmisten mielissä.
Mutta nyt Antti kaikkialla levitti sitä huhua, että opettaja tahtoi aikaihmisille opettaa lastenlauluja, ja oli muka häpeä semmoisia laulaa; hän pian sai jotenkin suuren puolueen, ja vaikka vielä muutamat pysyivät seuralle uskollisina, oli heitä kuitenkin vähä. Tyni tahtoi antaa Antille hyväisesti selkään, mutta Hukkanen keksi vienomman keinon seuran ylläpitämiseksi. Hän kutsui kirkkoherran ja kaikki, jotka olivat olleet seuran jäseninä, paitsi Anttia, luokseen uuden vuoden päivänä illaksi, ja sen kautta kaikki taas virkosi uuteen elämään.
Kirkkoherra oli antanut opettajan pyrinnöissään menetellä aivan oman mielensä mukaan, sillä hän ei ollut niitä pappeja, jotka tahtovat, että kaikki olisi heidän kädessään ja heistä alkunsa saisi.
Sinä iltana oli siis suuri ilo Hukkasen talossa, lauleltiin, kasteltiin kaulaa ja laskettiin leikkipuheita.
"Opettaja," sanoi Hukkanen kerran, kun olette naineet, pitää teidän perustaa myös neitosille lauluseura."
"Mutta nuoria vaimoja pitää siihen kanssa ottaa," virkkoi Heli.
"Niin, mutta niitä teidän pitää laulattaa yhtä kyytiä, muuten lörpöttävät paholaiseltakin korvat umpeen."
Monta maljaa esitettiin. Muuten aivan arat nuorukaiset uskalsivat tässä puhua julkisesti kirkkoherran, opettajan ja muun hyvälistön edessä. Viimein tarttui Tyni lasiin ja huusi:
"Tämän maljan tyhjennämme
Johtajallemme jalolle,
Omallen opettajalle
Ynnä Katrikaunoiselle!"
"Eläkööt! Eläkööt!" kajahteli, eikä tahtonut loppua tulla.