Toinen päätös myöskin synnytti paljon puhelemista sinne tänne, nimittäin kokouspaikasta. Koska melkein kaikki kunnanhallituksen jäsenet olivat läsnä, määrättiin sitä varten pitäjän tuvan iso perähuone, sillä opettaja oli oikealla aistilla vastustanut kouluhuoneen valitsemista siksi.
Paljo oli muitakin vaikeuksia voitettavina, ennenkuin yhteys oli oikein täydessä reilassa, mutta opettajan ympärille oli kokoutunut innokas joukko, joka häntä kaikessa auttoi, ja johon etenkin Matti Väistö ja Tyni kuuluivat. Tynistä oli vaan ikävä, ett'ei hän saattanut tehdä jotain oikein raskasta työtä opettajan edestä, sillä hän olisi mielellään hänen tähden juossut vaikka tuleen. — Sitä vastoin oli yhteydellä kaksi ankaraa vihollistakin, keskievarin isäntä ja Aleksanteri. Edellinen näki vierastensa luvun tuntuvasti vähenevän ja moitti kovasti opettajaa, joka sulhaseksi tultuaan ei enää syönytkään keskievarissa, vaan appelassa; Aleksanteri taas luuli kaikessa huomaavansa kerettiläisyyttä ja sanoi julkisesti lankomiehensä olevan hihhulin uskoa, vaikka muka alussa tahtoi asiatansa peitellä, mutta pian oli näkyvä, mitä tarkoitettiin.
Niinkuin valtion hallitus usein tekee kansankiihoittajat virkamiehiksi ja siten voittaa heidät puolelleen, niin teki opettajakin Aleksanterin vara-lukijaksi. Nyt, kun hänellä oli jotain toimittamista, joka tyydytti hänen ylpeyttään, muuttui hän yhteyden innokkaimmaksi puolustajaksi.
Niin opettaja vähitellen oppi ihmisiä ymmärtämään ja johdattamaan.
Vanhaa opettajaa ja kreikanuskoisten opettajaa koetti ystävämme myöskin yllyttää yhteyden puolelle. Edellinen ei siihen ollut taipuvainen, mutta sitä innokkaampi ja nerokkaampi oli toinen. Myös useampi venäjänuskoinen talonpoika otti vilkkaasti osaa.
Kirjojen valitseminen oli vaikea. Ystävämme pian huomasi, että opettavaiset ja suorastaan siveyttä tarkoittavat kirjat eivät saaneet yksistään vallita. Asiata paljaaksi huvitukseksi alentamatta luettiin siis osittain "Kertomuksia Suomen historiasta," "Säkeniä," "Mikä mies Porthan oli?" y.m. Erittäin paljon iloa herätti kertomus Paulista ja Virginiasta ja "Kavaluus ja Rakkaus," jonka perästä luettiin Kiven "Lea."
Harvoin oli opettajalla aikaa ja halua yleisiä muistutuksia muistikirjaansa kirjoittaa; mitä hän ajatteli, sen hän lausui heti miehille, ja mitä tunsi, ilmoitti hän Katille ja oli tyytyväinen sillä tavoin purettuaan sydämensä. Muutamia muistutuksia olemme kuitenkin löytäneet ennen mainituista lehdistä:
"Kun minä näitä lehtiä katselen, tuntuu minusta usein, niinkuin olisin ollut erinomaisen itsekäs; minä vaan tahdoin itseeni ottaa koko maailman, enkä aikonut antaa itseäni sille, sen hyväksi. Mitä maksaa koko tuommoinen itsekäs tunteiden sievistys yhden ainoan aatteensäkenen rinnalla, jonka olet heittänyt toiseen sieluun? Se on tuhatta vertaa enemmän arvoinen kuin kaikki vaikka kuinka näppärät ja runsassanaiset mietteet. Se on hyvä, että nämä ovat minulla omassa hallussani…"
"Kuinka vähällä vaivalla voipi tekeytyä suuren, ylhäisen ja oppineen näköiseksi, jos vetäytyy pois kansasta, rakentaa itselleen erityisen tiedon ja ajatuksen palatsin, linnan korkean vuoren huipulle, kauas alangon asujista. Mutta jos astut alas laaksoon, elät sikäläisten ihmisten kanssa ja teet työtä heidän edestä, silloin huomaat, että välistä et tiedä yksinkertaisimpia asioita, et aavista paraita ajatuksia. Minä olen kerran lukenut, että löytyy ruhtinaita, jotka eivät koskaan tahi eivät muuta kuin harvoin näyttäy kansalle: sillä tavalla on kyllä helppo kääriytyä majesteetin verhoon."
"Varmaankin useampi mainio kreikkalainen sankari ei ollut sivistyneempi, mitä sivistyneellä oikein tarkoitetaan, kuin nämä meidän Yrjöt, Matit, Tynit, Heikit y.m.m., Hukkasesta puhumattakaan; mutta julkisten valtiollisten ja oikeudellisten olojen kautta, julkisen taide-elämän kautta, jumalanpalveluksen kautta, joka oli lähtenyt kansanelämän sisimmästä ytimestä, liikkui kaikenlaisia ajatuksia, tunteita ja käsityksiä ilmassa. Ihmiset eivät kuulleet ja oppineet niinkuin me ainoastaan piplianhistorioita, kertomuksia ihmisistä, jotka ovat eläneet aivan toisenlaisissa oloissa ja jotka eivät myönnä mitään suoraa vertausta. He kuulivat esi-isistä, jotka olivat eläneet samoin kuin he itsekin, käyttäytyneet sillä ja sillä tavalla, ajatelleet siten ja siten, ja yksityiset tarinat heistä kulki sukupolvesta sukupolveen; kaikki oli heille niin likeistä, niin tuttua, ja jos niiksi tuli, niin olivat jälkeiset sankareita ja jalomielisiä ihmisiä kuin esi-isätkin. Mutta meille on vieraan, juutalaisen kansan, eikä oman kansamme historia tullut pyhäksi… Kreikkalaiset osasivat Homeroksensa ulkoa, siitä saivat lauseita ja vertauksia, jotka sopivat heidän elämäänsä: meillä Suomalaisilla olisi Kalevala, mutta sitä vielä niin vähän luetaan; meillä on runsas kansanviisaus koottuna Sananlaskuissa, mutta kansa niitä alkaa unhottaa ja sivistyneet eivät niistä myöskään huoli."