"Siihen minä mielelläni myönnyn," sanoi opettaja, "tullaan huomenna kokoon, kenties kouluhuoneesen; siksi voipi jokainen ajatella tätä lukuyhteyttä ja tehdä ehdoituksia."
"Hyvä, hyvä on, olkoon niin," kuului joka haaralta, jonka perästä hyvin tyytyväisinä erottiin.
Toisena päivänä pidettiin kokous, se oli rajuinen. Opettaja oli Hukkasen kanssa tehnyt sääntöehdoituksen yhteydelle. Tätä luettiin pykälä pykälältä ja aina välillä lauottiin vähäksi aikaa. Silloin aina joka haaralta kuului puhetta, niin että luultiin kaikilla olevan jotain muistuttamista, mutta kun heitä kehoitettiin mielipiteitään lausumaan, vaikenivat he: ainoastaan Matti, Yrjö seppä, ja muurari Heikki lausuivat ajatuksensa ääneen. Silloinpa nousi yleinen hirveä vastarinta, kun luettiin:
"Luku-iltoina on tupakanpoltto lukuhuoneissa kielletty."
Yleinen murina ei tahtonut ollenkaan loppua, ennenkuin Hukkanen alkoi puhua, samassa viitaten opettajalle, ikäänkuin sanoakseen: "Enkö minä sitä ennustanut? Tunnen minä mieheni." Hän puhui ääneen:
"Minun mielestäni sopii pyyhkiä koko sääntö pois."
"Niin, pois, pois," kajahti niinkuin yhdestä suusta. Mutta Hukkanen jatkoi:
"Joka ei voi olla tupakoimatta, polttakoon siis Jumalan nimeen; mutta opettajalle tulee vaikea lukea siinä savussa, ja jos hänen täytyy heretä lukemasta, niin hän herkeää, siitä ei voi kukaan häntä moittia. Mutta yksi asia meidän kuitenkin pitää määrätä: jos kuka on alkanut polttaa ja piippu häneltä sammuu, niin hän ei saa sitä jälleen sytyttää, ennenkuin on lukeminen loppunut; hän maatkoon sen aikaa, jos ei voi silmiään auki pitää, mutta kuorsnata ei saa kukaan."
Kaikuva nauru oli tämän puheen vastauksena.
"Ja joka tahtoo haastella, ottakoon piipun suustaan," huusi yksi ääni, ei tiedetty kestä se tuli, eikä tiedetä vieläkään, sillä ujo puhuja ei ole tähän päivään saakka antanut itseänsä ilmi.