Useammat talonpojat tulivat uteliaina sinne katsomaan. Pian levisi suusta suuhun sanoma: veres opastaja kirjuttaa kai puutki kirjaa.
Päivä painui illemmalle. Tyyntyneellä mielellä kääntyi opettaja kotiin päin. Matkalla yhtyi hänen seuraansa useampia talonpoikia; kursailematta astuivat rinnatusten hänen kanssaan ja paljo oli heillä kyselemistä. Vaikka tämä oli vieraasta hyvin rasittavaa, suostui hän siihen kuitenkin. Mutta se oli hyvin sopimatonta, että hän heidän kysymykseensä: eikö tämä ole kaunis seutu? vastasi: "no, käypihän tuo laatuun." Hän ajatteli, että täällä ei näkynyt olevan paljo kuvattavaa kaunista, mutta ei saattanut sitä kuitenkaan sanoa. Kun kirkontornin rumuus oli hänelle silmään pistänyt, kysyi hän: "Kuka on kirkon rakentanut?"
Ihmiset katselivat häntä ällistellen; he eivät voineet ajatellakaan semmoista aikaa, jolloin koko kirkkoa ei vielä ollut olemassa.
Kotonaan odotti opettaja Hukkasta, jonka luuli tulevan itseänsä noutamaan. Jo alkoi hämärtää, tiellä oli vilkas liike: opettaja yksin istui ääneti avatun ikkunan vieressä. Elävämmin kuin ennen juontui hänelle nyt mieleen, kuinka tarpeellinen ikuinen kumppali olisi, joka hänet oikein ymmärtäisi, niin ett'ei hän olisi ainoa hehkuva rinta kylmien aaltojen kesken.
Oli perjantai-ilta; nuoret pojat kulkivat laulellen kylän läpi. Kun tultiin opettajan asunnon kohdalle, oli juuri aloitettu kaunista laulua:
Mitä sinä itket ja mitä sinä suret
Kultani kaunokainen?
Elä sinä sentähen kantele murett'
Ett' olet kulkevainen!
Vähitellen kuului laulu soinnahtuvan yläkylään päin. Opettaja tunsi olevansa syvimmässä sydämessään liikutettu. Hän tempasi viulunsa ja soitti kaipausvalssia; niitä säveliä ei oltu kylässä koskaan kuultu. Pian huomasi hän, että oli useampia ihmisiä kokoutunut huoneen edustalle; ilahuttaakseen itseänsä ja toisia soitti hän sitten vielä uuden lystikkään valssin. Naurua ja riemuhuutoja kaikui kadulta hänelle palkinnoksi.
Viimein kuitenkin kävi hänestä aika liian pitkäksi; hän läksi ulos ja kysyi vastaan tulevalta Matilta Hukkasta.
"Tulkaa mukaan," sanoi Matti, "keskievarissa hän käy mielellään, etenkin perjantai-iltoina."
Opettajan mielestä se tosin ei ollut paikoillaan, että johtokunnan esimies istui muiden talonpoikain kanssa keskievarissa, mutta hän meni kuitenkin mukaan.