Arvattava se oli, ettei Lents, asiain näin ollen, rasittanut Falleria sanomalla takaustansa ylös ja kun häneltä kysyi, kuinka sen oli laita, antoi hän karttavan vastauksen.
Yöllä ennen taitelian ja tohtorin tyttären hääpäivää synnytti Anni poikalapsen. Kun Lents riemurintaisena seisoi vuoteen vieressä, sanoi Anni: "Lents, lupaa minulle nyt yksi ainoa asia, lupaa minulle se, että erkanet Pilgrimistä ja että teet sen koetteeksi edes neljäs osa vuodeksi".
"Minä en nyt voi luvata sinulle mitään", sanoi Lents, ja hänen ilonsa maljaan sekaantui katkera pisara.
Anni oli innoissansa, kun kuuli häämusiikin laksosta, ja äitinsä ynnä miehensä vapisivat peläten hengen vaaraa tämmöisestä kiihtymyksestä. Anni kuitenkin nukkui päivällisaikaan uneen. Lents telkesi kaikki ovet, ettei Anni kuulisi mitään. Sairas kävikin tyyneemmäksi, hän oli kärsivällinen ja lempiä, ja Lents kiitti isälle ja aviopuolisolle suodusta kahdenkertaisesta onnesta. Anni vielä oli niinkin heltynyt, että sanoi: "Me olemme edeltäkäsin kutsuneet Pilgrimin kummiksi, ja meidän täytyy pitää puheemme". Oikein kummallista oli, kuinka hänen mielialansa oli vaihtelevainen. Lents vielä pyysi Petrovitschin toiseksi kummiksi, mutta hänpä kielsi.
Pilgrim toi tullessaan suuren paperiarkin, jonka hän itse oli maalannut ja monella allekirjoituksella varustuttanut, ja laski sen ristilapsen kehtoon.
Se oli lauluyhteyden antama arvokirja, jonka kautta äsköin syntynyt, hänen epäilemättömän hyvän äänensä tähden, kutsuttiin kunniajäseneksi.
"Niin", sanoi Lents, "tiedätkö mikä on kaikkein kaunein ääni koko mailmassa? Se on oman lapsen ensimmäinen huuto. Malta poikaiseni, tässä on sinulle vielä jotain, otappas kiini! Katsokaa vaan, kuinka hän tavoittaa!" Lents pani piiskuisen pieneen käteen niinkuin vihkimykseksi isänsä viilan. Anni tempasi sen äkkiä pois ja huusi: "Saattaisihan lapsi terävään kärkeen itsensä tappaa". heitti viilan laattialle, niin että kärki taittui.
"Nyt on isäni kunniamerkin kärki katkaistu", sanoi Lents surumielisesti. Pilgrim koki häntä lohduttaa ja selitti suu naurussa, että ainahan mailmassa täytyy löytyä uusia ihmisiä ja uusia työkaluja.
Anni ei sanonut sanaakaan.