Lents naurahti, mutta sanat sentään sattuivat.
Aamulla Lents lähti kotiin työhönsä raskasmielisenä, yönsä valvoneena ja ruumiinvaaleana. Kun hän kohtasi lapsensa, sanoi hän: "Minä en ole enää muistanutkaan, että minulla lapsia onkaan".
"Niin, kaiketi sinä ne unohdat pois", sanoi Anni. Lents tunsi taas sydäntänsä pistävän, mutta se tuskin enää teki kipeätäkään. Kun hän sitte nosti silmänsä äidin kuvaan, huusi hän: "Äiti! Armas äiti! Sinuakin on Anni solvaissut. Etkö voi siihen sanoa mitään? Älä häntä rankaise, rukoile Jumalan edessä, ettei Hän häntä siitä rankaisisi; jos niin, että hän sen tekisi, niin samassa myös minäkin ja lapseni tulisi rankaistuksi. Ole apuni, armas äiti, anna minulle vakuutus siitä, että hän lakkaa kaivamasta sydäntäni rinnasta ulos. Ole apuni, armas äiti! tunnethan sinä minut".
"Tuossa seisoo terve ihminen ja mankuu kuin kerjäläinen! Minä en viitsi kuulella sinun lörpötyksiäsi", sanoi Anni ja meni molempain lastensa kanssa kyökkiin.
Ketjut uhkaavat katketa.
KUUDESKOLMATTA LUKU.
Kirves on pantuna puitten juurelle ja kyyneleitä vuotaa leipään.
Päivä oli ollut rasittavan kuuma, ja tuntui kuumalta vielä ehtoommallakin, kun Leijonan isäntä palasi kotiin kaupungista aukeissa kaleesissa, ajaen kahdella rautiollaan. Kylään päästyänsä hän katseli outomaisesti ympärillensä, oikealle ja vasemmalle, ja tervehti kohteliaasti. Gregori, joka posteljoonivaatteissaan, vaikk'ei hänellä tällä erää ollut torvea, kyyditti isäntäänsä, oli jo riisunut hevoset valjaista, mutta Leijonan isäntä istui vielä vaan kaleesissa. Hän katseli aatosalta vuoroitellen ravintolaa, kaleesia ja hevosiaan. Kun hän vihdoin astui alas ja seisoi pihalla, huokasi hän syvästi, sillä hän tiesi ajaneensa viimeisen kerran näin komeasti. Kylläpä toki vielä kaikki on vanhoillaan, eikä löydy muuta kuin yksi ainoa ihminen, joka paitsi häntä tietää, kuinka pikaa asiat ovat muuttuneet.
Vaivalloisesti hän astui portaita ylös, ja ylähällä seisoi hänen rouvansa ja kysyi hiljaa: "Kuinka kävi?"
"Kaikki käy kuin itsestään", vastasi Leijonan isäntä ja meni nopeasti rouvansa ohitse ravintolahuoneesen eikä ensiksi tupaan, niinkuin hän tavallisesti teki kotiin palatessaan. Palveluspiika sai ottaa hänen hattunsa ja keppinsä, ja itse hän meni istumaan läsnä olevien vieraitten seuraan. Hän tuotti myös itselleen syötävää, mutta tänään hänellä ei ollut ruokahalua.