"Sanoohan ihmiset sinun lähteväsi ulkomaille vuodeksi taikka isommaksikin aikaa".
"Kuka niin on sanonut!"
"Muistaakseni on setäsi sen sanonut; en minä sentään tarkoin tiedä".
"Vain niin? Voi olla mahdollista. Jos ma lähtisinkin, niin täytyy sinun sitte muuttaa huoneisini".
"Parempi on, että jäät kotiin. Myöhäksi rupee jo matkustukset käymään".
"Ja nai sitte hyvin pian", lisäsi nuori vaimo.
"Tee se, niin matkustuksetkin katoovat mielestäsi: naitua ollaan kuin kytkeittynä. Mutta katsoppas, Lents, sinun mahtanee vielä käydä hyvin mailmassa. Ettäs minuakin murheessasi muistat, siitä sinun äitisi taivaassa sinua siunaa. Ei minuutiakaan mene, etten häntä muistele. Tuon sinä olet perinyt äidiltäsi, semmoinen hänkin oli, että hän aina kaikkia muisti. Jumala sen palkitkoon!"
"Hän palkitseekin paraikaa. Kävelyni sinun luoksesi ja yhdessä olomme lievittää minua suuresti. Lisabeth, onko sinulla jotain haukattavaa? Vasta nyt ensi kerran tänäpänä tunnen nälkää".
"Minä laitan sinulle pari munaa".
"Sepä hyvä".