Kaupustelian Ernestiinan mies tuli erään vieraan kanssa Morgenhaldeen ja sanoi: "Lents, tämä mies tässä tahtoisi ostaa sinun talosi".
"Mitä lajia? minun taloniko?"
"Niin, olethan itse siitä puhunut. Sillä on nyt paljon pienempi arvo kuin ennen, nyt kun metsä on kaadettu ja vaara ei ole kaukana. Mutta sitä vastaan saattaa vielä keinoja keksiä".
"Kuka on sanonut, että minä myisin taloni?"
"Sinun rouasi."
"Vai niin? vai minun rouani? Anni, tulepa tänne! Oletko sinä sanonut, että minä aivon myydä taloni?"
"En ole sanonut juuri niin; sanoin vaan Ernestiinalle, että jos hänen miehensä tietäisi myytävänä olevan joku kelpo ravintola hyvällä paikalla, me sen ostaisimme ja myisimme sitte talomme".
"Viisaampaahan se on", lisäsi kaupustelia, "että ensin myytte talonne. Kun on puhdasta rahaa kädessä, pääsee huokeasti siistin ravintolan omistajaksi".
Lents valkeni kuin vaate ja viimein hän sanoi: "Minä en lainkaan taloani myy".
Kaupustelia meni vieraineen tiehensä, pilkaten ja haukkuen tuommoisia huolimattomia ihmisiä, joille ei hyvät sanat kelvanneet ja jotka turhan tähden muita vaivasivat.