Taiteilia sanoi, että ajan tarkempi noudatus tuli rautateistä ja sähkölennättimistä.
Kun kanssapuhe nyt kävi yleiseksi, vei tohtori Lentsin erikseen ja sanoi: "Lents, älä nyt vaan pane pahaksesi sitä, kuin minulla on sinulle sanomista". Lentsin sydän vavahti. Tohtorikin aikoo puhua talouteni rappiotilasta.
"Mitä tarkoitatte?" kysyi Lents.
"Minä vaan tahtoisin sinulle sanoa, vähässä se ei olisi sinulle vastoinmielistä, ja minun luullakseni sinä siihen suostut — mutta mitä minun tarvitsee pitää pitkiä esipuheita! Minun tarkoitukseni on lyhyesti se, että rupeisit työnjohtajaksi minun poikani ja vävyni kellotehtaassa. Heidän aikomuksensa on nyt laajentaa tehtaansa ja heille olisi sinusta hyvä apu, ja paitsi palkkaa he tarjoovat sinulle ajan päälle määrätyn osan voitosta".
Tämähän oli kuin käsi taivaasta, ojennettu häntä auttamaan. Lents kävi kuumeen palavaksi ja vastasi: "Kyllä, kyllä vallan sen teen. Mutta, herra tohtori, te tiedätte minun koittaneen ahkeroita sitä, että saisin kaikki paikkakuntamme kellosepät yhtymään yhteydeksi. Se asia on nyt, muitten syrjäseikkojen tähden, saanut minulta levähtää. Nyt saattaisin ryhtyä tehtaan toimiin ainoastaan sillä ehdolla, että teidän molemmat poikanne sopivat kanssani siitä, että tehdaskin tulisi kuulumaan yhteyteen ja kentiesi aikaa voittaen joutuisi yhteyden omaisuudeksi".
"Se on ihan meidänkin aikomuksemme, ja se minua oikein ilahuttaa sinusta, että sinä oman onnesi sattumoilta alati pidät muistakin murhetta".
"Sitte on kaikki hyvin, ja nyt pyydän vaan teiltä yhtä asiaa: älkää puhuko tästä mitään, ennenkuin olen" — — — Sanat istuivat Lentsin suuhun.
"No, ennenkuin olet?"
"Ennenkuin olen siitä keskustellut vaimoni kanssa; hänellä on oma päänsä".
"Sen tiedän hyvin, mutta hän on myös taipuvainenkin, jos vaan hänen kopea sisunsa antaa myöden. Hänen uljuuttansa täytyykin ennen kaikkea kunniassa pitää".