Huoneet Morgenhaldella parannettiin kuin uusiksi, ja nyt näkyi, kuinka monta ystävää Lents'illä oli. Ihmisiä tuli kaikilta tahoin, kuljettaen hänelle maksotta hirsiä ja kiviä, ja taiteilia perusti vuorelle lujan turvavarustuksen.
Lentsistä oli sanomattoman vaikea jatkaa ammattiansa samaan tapaan kuin tätä ennen, vaan sekin piti asetettaman uudelle ja laajemmalle kannalle. Hänen oli sama laita kuin taudista toipuneen, jota ei tydytä jatkaa elämäänsä samoin kuin ennen tautia; hän tunsi olevansa niin voimakas ja varttunut, että hänen työnsä ja toimensakin piti asetettaman ihan toiselle kannalle.
"Minä olen käynyt vierailla mailla kovaa kokemassa; mahtanenhan minä saada aikaan jotain parempaa, suurempaa, nyt kun palaan", sanoi hän usein.
Ja nytpä näyttikin nuo vanhat yhteystuumat huokeasti käyvän toteen; kaikki näytti olevan valmistettu, kaikki näytti sitä vaan odottaneen, eikä kukaan jouduttanut sitä enemmän kuin Anni. Hän puhui Lentsille luottamusta ja vakautti häntä sanoessaan: "Ne tuumat ovat sinussa aina kyteneet, ja sinussa piiloo sen satojen ihmisien onni. Minä en ole koskaan unohtanut sitä, kun sanoit silloin kohta jälkeen naituamme: tämä kaunis sunnuntaipäivä ilahuttaa minua siitäkin syystä, että tuhansittain tuhansia ihmisiä voivat tänä päivänä iloita. — Mene ja pane tuumasi toimeen, ja mihin vaan tulet, seuraa sinua aurinko ja päiväpaiste. Minä tekisin mielelläni seuraa kanssasi, saadakseni joka ihmiselle sanoa, kuinka hyvä mies sinä olet".
Yhdessä taiteilian, tohtorin, Pilgrim'in, opettajan ja vihtimiehen kanssa Lents kävi kylästä kylään, huoneesta huoneesen, kuin hartioilla kannettuna, ja kaikki ihmiset kiitteli häntä puheliaaksi, älykkääksi ja hyväksi, kuinka sydämmellisesti hän piti murhetta kaikkein hädästä ja ahdingosta ja tiesi apua kaikkeen.
Se, mikä hänelle ei onnistunut noina hyvinä päivinä, se luonnistui nyt kuin itsestään, ikäänkuin olisi vaivihkaa siitä sovittu, ja Lents sai hajallansa olevat käsityöläismestarit yhtymään yhteydeksi.
Ja samoin kuin hän uudestaan asetti oman taloutensa ja turvasi muitten, perusti hän myös uuden perhekunnan.
Kerran oli Pilgrim tarjounut Lentsille puhemieheksi jollekulle tohtorin tyttäristä; nyt Lents vuorostansa kosi Pilgrimin puolesta Amandaa, ja Pilgrim tuli tehtaan johtajaksi. Hänen keksimäänsä ovat ne mieluisat, niin kutsutut pysäyshuoneitten kellot, ja suuri joukko puurankoja entisestä Spannrente'n metsästä löytyy vieläkin varana valmistettavaksi kaikenlaisiksi puukoristuksiksi, ja takavaraan on vielä luettava nuo läpi-savuttuneet hirret, jotka jäivät Morgenhalde'n uutisrakennuksesta.
Elettiin toista vuotta, kun Lents eräänä päivänä tuli sedän luo ja sanoi: "Setä, minä en ole teiltä vielä koskaan mitään pyytänyt".
"Mutta minä pyydän jotain sinulta. Ole hyvä ja ole pyytämättä minulta mitään!"