"Minulla ei ole itse puolestani pyytämistä mitään, vaan Fallerin puolesta. Puuhatessansa meidän pelastustamme sai hän pahan kurkkutaudin, ja hänen tarvitsisi mennä vesiparannuslaitokseen".
"Hyvä, tässä on sinulle rahaa. Sano hänelle, että hän minunkin puolestani viljelisi vettä ja valuttaisi yskäni pois. Sepä hyvä se, ettet itse-puolestasi pyydä mitään. Se onkin parasta että luotat omiin voimiisi".
Työlästä oli saada Falleria taipumaan ottaa rahat vastaan ja menemään kylpylaitokseen, mutta Anni ja hänen oma vaimonsa saivat hänen myöntymään.
Annilla oli nyt kaksi hyvää ystävää, vaikka vallan eri luontoa. Toinen niistä oli entinen tohtorin Amanda, nykyinen roua Pilgrim, ja Morgenhalde'n kasvitarhassa löytyi monta istukasta tohtorin kasvitarhasta. Annilla oli nyt suuri hupa kasvitarhan hoidosta, hän oli oppinut kasvia hoitamaan hätäilemättä. Toinen hyvä ystävänsä oli Fallerin roua.
Faller lähti kylpylaitokseen Annin keskimmäisen sisaren luo, ja täällä hän tapasi vanhan tuttavan. Laitoksen johtajana täällä oli entinen Leijonan isäntä, joka rouansa kuoleman jälkeen oli tänne vetäytynyt. Hänellä oli yhä vielä sama suosiakatsanto, jota hän kernaasti jakeli; hänen kärsimänsä murheet näytti tehneen hänen elämänsä huokeammaksi ja hän oli nähtävästi virkumpi ja puheliaampikin. Omista menneistä oloistansa ei hän puhunut mitään, se olisi ollut vastoin hänen arvoansa, ja siitähän olisi saattanut syntyä harmittavan pitkiä puheita, ja tuo löylyn lyöty Fallerkin olisi voinut hairahtua muistuttamaan hänen entisistä hyvistä päivistänsä.
Sitä vastoin Leijonan isäntä oli Lentsistä puhuttaissa täynnä arvokasta hyväntahtoisuutta, ja pani Fallerin sydämmelle sanoa Lentsille: "että hän ei ammatistansa koskaan antaisi itseänsä houkutella muihin yrityksiin, joihin hän ei ole harjaantunut". Tämän lauseen sai Faller matkia sanasta sanaan, ja sitte kun Faller vihdoin osasi ne puhtaasti sanoa, pani Leijonan isäntä lasisilmät päähänsä, nähdäksensä, miltä Faller nyt näytti, kun hänellä oli semmoinen oppilause päässä. Semmoisia sanoja ei ole joka miehellä — sanoi hän nyykyttäen itsellensä — niissä on viisautta.
Varsin halukkaasti hän sitte kertoi, ettei riita-asiasta Brasiliassa ollut saatu sen selvempää, ja sitte hän kiitti laitoksen vesilähteitä ynnä heraa, jota täällä saatiin. Ne molemmat sai ihmeitä aikaan, ja jos vaan joku prinsessa joskus kerran tänne saapuisi, tämä vesilaitos tulisi mailman ensimmäiseksi.
Jokaiselle kylpyvieraalle Leijonan isäntä esitteli nämä toiveensa prinsessan tulosta, sillä ensiksi jokainen siitä huomaisi, kuinka älykäs mies hän oli ja eteensä katsovainen, ja toiseksi ei ollut tietoa, vaikka toivonsa kerran kumminkin joutuisi jonkun prinsessan korviin.
Tuon hyvän Fallerin täytyi tarkoin ja tavantakaa teroittaa tämän kaikki mieleensä, ikäänkuin olisi hän se mies, jolla tuossa tuokiossa olisi käskettävänä kaksitoista suurta ja kaksitoista pientä prinsessaa.
Faller palasi taas kotiin, mutta kevät-talvella, juuri siihen aikaan kuin lumi suli, hän kuoli.