ENSIMMÄINEN LUKU.
Hyviä jälkipuheita.
"Se oli kelpo vaimo."
"Hänen vertaistansa tuskin enää löytää".
"Hän oli vielä noita vanhan ajan ihmisiä".
"Kuka hyvänsä sai tulla hänen tykönsä, koska vaan tahtoi, aina hän auttoi ja tiesi neuvon".
"Ja kuinka paljon hän sai eläissänsä kokea: neljä lasta ja miehensä hän saattoi hautaan, mutta sentään hän aina oli niin iloinen ja hurskasmielinen".
"Niin, kyllä nyt Lents vaan tulee häntä kovasti kaipaamaan. Vasta nyt hän oikein saa tuta, mimmoinenka äiti hänellä on ollut".
"Vastako nyt? Senhän hän on tietänyt koko elämä-ikänsä; hän on kohdellut äitiänsä kuin omaa silmäänsä".
"Nyt hänen pitää mennä naimisiin, ja se kohta".