Nuori mies sanoi vielä kerran jäähyväiset emännälle ja tyttärelle ja käski kyytimiestä ajamaan edellä ja odottamaan tohtorin talolla.
Kun hän kulki molempain ystäväin ohitse, tervehti hän heitä, nostaen lakkiansa.
"Tunnetko sinä tuota nuorta miestä?" kysyi Lents.
"En".
"Enkä minäkään", sanoi Lents. "Kummallista! Kuka se vieras on?" kysyi hän Leijonan isännältä.
"Se on minun vävyni veli".
"Ahaa!" kuiskasi Pilgrim hiljaa Lentsin korvaan, "minäkin muistan. Minä olen kuullut puhuttavan hänestä; hän on Annin kosia".
Lents rupesi ottamaan nopeita askeleita kuistia myöden ylös. Pilgrim ei ollenkaan huomannut, kuinka hänen kasvojaan vavahteli.
KYMMENES LUKU.
Petrovitschin päivällispidot ynnä ruansulatuksen viettoa.