"Minä nyt vaan noin sanoin tokaisin".
"Etpä; sinä tarkoitat jotain muuta".
"Niin tarkoitankin, se on totta. Mutta minä sitä en nyt sano, ennenkun vasta huomenna".
"Minkä tähden huomenna vasta? Ei; sano kohta paikalla! Sinun ei tarvitse salata minulta mitään".
"Mutta ajattelepa sitä, että sinä tällä hetkellä olet innoissasi, ja kuinka sinun kanssasi sitte voisi selvän tavalla puhua?"
"Minä en ole päihtynyt, minä olen järkiselvä".
"No hyvä! Sano nyt sitte, mistä se semmoinen kiiru tuli?"
"Minä en itsekään sitä tiedä; se tuli minuun kuin taivaasta alas, ja nyt se minulle on selvä asia, että minä jo aika päiviä olen sitä samaa ajatellutkin".
"Minäkin olen ollut siinä uskossa, mutta minä olen myös uskonut, ettet sinä ilman minua tekisi mitään".
"En teekään; vaan sinä käyt huomenna minun kanssani niinkuin puhemiehenä. Minun täytyy isältäkin anoa Annia".