»Pakotukset, kuumeet poltan. Se on käsi kuivakohon, joka tähän haavan laitti; haava tää parantukohon, kuume kohta jäähtyköhön, niinpä totta kuin tään ristin minä nyt tulessa poltan sekä siunaan Maariaisen nimessä tämän pikarin ja myö tämän juomatilkan.»
Hän viskasi ristin tuleen ja sovitteli pikarin Yrjön huulille.
»No, johan hän juopi; silloin ei elämäkään ole kaukana. Nostakaapas ylös miestä, että osaa juoda.»
Sotamiehet nostivat sairasta ja hän joi aika kulauksen, silmät ummessa, mutta repäsi ne samassa auki sanoen:
»Ah! Tultako te minuun kaadatte? Ihan minä nyt kuolen.»
»Väkevää se oli, mitä saitte», sanoi Alli.
»Vahva pitää, eikä tässä ole aikaa kursailla», virkkoi Iikka. »Juokaahan vielä, ette te tästä kuole.» Ja Yrjö joi.
»Aivanhan koko kieli menee mukaan», sanoi hän väsyneesti.
»Ei sitä suinkaan muuta mene kuin nahka», lohdutteli Iikka. »Juokaa vielä kerta, niin kestätte kuin mies.»
»En, minä en voi.»